Koirankarvoja kukkaruukussa

Rauhallista Joulua!

2010-12-24T07:34:00.000+02:00

Muu perhe nukkuu vielä. Istun sohvalla Noppa kainalossa, Coco jalkojen päällä makaamassa. Kuuntelen joululauluja, ja nyt läppärin välityksellä tunnen olevani yhteydessä teihin, ystäväni.

Olo on lämmin ja hyvä. Rauhallinen. Kaikki on valmista joulun viettoon. Lahjaröykkiö odottaa kuusen alla, namikulhoja löytyy sopivin välimatkoin. Nyt ei enää touhuta aikataulun mukaan, vaan syödään sitten, kun ruoka on valmista, saunotaan kun siltä tuntuu. Nautitaan yhdessäolosta.

Nautinnollisia Jouluhetkiä teille kaikille toivottelee, Anskukka!

Apua!

2010-12-12T14:11:00.000+02:00

Joulukiireisiin tarvitsisin pikaisesti apua. Pitäisi vielä nimittäin yhdet tumput kutoa lahjasäkkiin, mutta ohje on mystisesti kadonnut. Mahtaisiko keneltäkään löytyä Novitan neulelehteä syksyltä 2005? Sieltä muistaakseni löytyy huovutettujen lapaskynsikkäiden (kynsikkäät, joissa on sellainen sormien päälle käännettävä tumppuosa) ohje. Olisin kovasti kiitollinen jos saisin kopion ohjeesta! Netistä tai kirjastosta sitä ei tunnu löytyvän. Anskukka(at)wippies.fi on varmasti helpoin tapa ottaa yhteyttä.

Joulu pitääkin mielen nyt sopivan kiireisenä, ei ehdi miettimään niin paljon omiaan. Pohdiskelu ja itsetutkiskelu ovat tietysti hyviä ja tarpeellisia asioita, mutta omat vaaransa niissäkin on. Tällaisella mielenlaadulla varustettu ihminen hautautuu niin kovin helposti vähän liiankin syvälle oman mielensä sokkeloihin. Eikä se silti tarkoita masennusta, tai muutakaan pahaa oloa. Mutta toisilla meistä sisäinen maailma on vain niin houkuttelevan monimuotoinen, että se saattaa ylittää ympäröivän todellisuuden kiinnostavuudessaan. On niin helppoa lakata olemasta läsnä oikeassa elämässä.

Tämän joulun teemaksi ehdotankin läsnäoloa. Kesytetään harhailevat ajatukset ja yritetään keskittyä juuri kunkin hetken tunnelmaan. Läheiset ovat luonamme vain hetken, kunnes on aika taas erota. Joko hetkeksi tai lopullisesti, sitä ei voi koskaan etukäteen tietää.

Tunnelmallisia hetkiä! ♥

Halaus!

2010-11-17T10:30:00.000+02:00

Elämä kuljettelee välillä merkillisiä reittejä. Koskaan ei tiedä, mitä mutkan takana eteen avautuu. Iloja ja suruja, uusia asioita. Minua tämä syksy on kuljettanut, suorastaan riepottanut sinne ja tänne niin, etten ole löytänyt ajatuksistani rauhaa kirjoittaa mitään tänne blogimaailmaankaan. Kiitos Inkivääri ja Aimarii kun välititte, huhuilitte perääni. Se lämmittää mieltäni enemmän kuin ikinä osaatte arvata. ♥

Yksi parhaita asioita on ollut pääsy psykologin vetämään kipuryhmään. Siellä yllättäen maailma avautui vähän eri näköisenä eteeni. Kipuni on luonteeltaan sellaista, ettei sitä positiivisinkaan ajattelu poista, mutta uusilla ajattelumalleilla voin helpottaa oloani muuten.

Tämä prosessi on luonnollisesti vasta alullaan, ei neljänkymmenen vuoden aikana opittuja asioita yhdessä syksyssä uusiksi opita. Se vaatii ihan yhtä aktiivista ja pitkäjänteistä työtä, kuin vaikka lihaskunnon kasvattaminen. Mutta sisälläni on kuitenkin jotain uutta itämässä. Se tekee olon....oikeastaan vähän epävarmaksikin. Uusi myös pelottaa, sekoittaa ajatuksia. Tekisi mieli pistää vaan pää pensaaseen ja tyytyä vanhaan. Toisaalta edessä on houkutteleva, uusi näkymä. Vai näenkö sen liian ruusunpunaisin värein? Pystyykö itseään oikeasti muuttamaan? * jatkuu loputtomiin*

Suruakin tähän syksyyn on mahtunut roppakaupalla, kun kaksi läheistä taistelee syöpää vastaan. Toisen kohdalla puhutaan enää taudin etenemisen hidastamisesta, toiselle etsitään vielä sopivaa lääkettä. On ollut aika karmaisevaa seurata noita hoitokokemuksia. Melkoisena heittopussina saa isossa sairaalassa potilas olla, ja itse asioistaan huolehtia. Ei puhettakaan mistään hoitosuhteesta johonkin tiettyyn lääkäriin, tai edes hoitajaan. Ei ketään, joka juuri sinun asiastasi jotain tietäisi, joka välittäisi. Siinä vaiheessa, kun potilaskansio on puolen metrin korkuinen, ei uudella lääkärillä ole suuriakaan mahdollisuuksia tutustua tapaukseen. Lukee vaan viimeisen lausunnon ja sillä sipuli. Siitä ei kovin kummoista kokonaiskuvaa synny.

Viime syksynä tähän aikaan, painiskelin massiivisen kaamosväsymyksen vallassa. Nyt ei sellaisesta ole tietoakaan. Vaikkei lunta ole maassa ollut kuin sen yhden päivän verran, on kuitenkin ollut ihmeellisen valoisaa. Ei sellaista kamalan sateista hämäränhyssyä, kuin yleensä syksyisin. Tuntuu, että aurinko paistaa miltei joka päivä. Vai onko se vaan oma olotilani?

Paistakoon myös sinun sisäinen aurinkosi tähän päivään lämpimiä säteitä!

Matkatuliaisia

2010-08-04T21:11:00.000+03:00

Siinä sekin sitten hujahti, loman toinen pätkä. Ennakkosuunnitelmien mukaisesti pakattiin auto täyteen, vietiin koirat hoitoon ja suunnattiin kohti tanskanmaata. Vähän etukäteen kauhistutti ajatus pitkästä ajomatkasta tällä selällä mutta särkylääkkeet, kasa tyynyjä ja hyvä kuski tekivät tehtävänsä ja pääsin vielä kävelemäänkin istumisten jälkeen. Saattaapi olla, että lähdetään joskus jopa uudelleen. Ja se on paljon sanottu minulta, joka en todellakaan mikään maailman innokkain matkailija nykyään ole ollut.

No, mutta asiaan.
Matkaan lähdettiin sinivalkoisin, ei siivin, mutta potkurein kumminkin. Ensimmäinen hämmästelyn aihe olikin heti satamassa. Kummasteltiin mitä ihmettä on odotusautot? Osaisikohan joku kertoa?

Sitten vaan ajettiin ja ajettiin. Moottoritiellä ei kauheasti näkemistä ollut, mutta sentään kaunis auringonlasku Vätternin rannalla.

Ajomatkaa ei voi kuvata muuksi kuin tylsäksi, mutta minä huvitin itseäni kuvaamalla autonikkunanäkymiä, poika katseli videoita/pelasi pelejä ja ukkokulta ajeli ja kuunteli höpinöitämme. Tällaista menoa yhdeksän tuntia. Käykö kateeksi, eh?

No, aikaisin aamulla oltiin sitten kuitenkin tällaisten maisemien äärellä, joten kyllä kannatti. Heti noiden hiekkadyynien takana odotti meri.♥

Ilma oli tosi lämmin, varmaan lähemmäs +30, mutta tuuli oli kova. Minä, joka rakastan tuulta ja aaltoja ja aurinkoa en siis olisi voinut parempaa keliä saada. Olisin voinut kuljeskella vaikka viikon tuolla rannalla, poimien pikkukiviä, simpukoita ja vain kuunnellen meren pauhua.

Aaltojen tuomia. Meidän meduusathan ovat sellaisia vaaleanpunaisia, nämä vaalean sinisiä.

Jopa sora on erilaista, kuin kotosuomessa.

Rannoilla näkyi myös tällaisia, meidän käsityksen mukaan toisen maailmansodan aikaisia, jo hiekkaan vajonneita bunkkereita. Vähän veti hiljaiseksi.

Eiköhän tässä nyt ole yhdelle kertaa. Jätän teidät vähän iloisempiin tunnelmiin, ihastelemaan rannan aarteita.

Tjah, onkos luuranko nyt sitten iloisempi kuva, hah??

Nyt väsyttää niin, etten enää jaksa lähteä blogikierrokselle, mutta heti huomenna tuorein voimin tulen katselemaan, miten kesä on muilla sujunut.

Iso hali kaikille!!!

♫Kaikki nyt uimaan, veteen pulikoimaan♫

2010-07-14T09:45:00.000+03:00

Tänä vuonna uima-altaan pystytys meni vähän myöhempään, kun talo piti uusintamaalata ensin. Onneksi ehdittiin nippa nappa, ennen näitä helteitä. Mikään varsinainen silmänilo tämä ei ole, mutta ah ja oh, niin ihana muuten.

Vesi on jo +30 asteista, eli vähän turhankin lämmintä, mutta onhan se sentään vettä. Virvoittavaa ja ihanaa. Leikkeihin houkuttelevaa. Polskista vaan!

Ja kirkas, puhdas vesi päihittää mutaiset yleisörannat mennen tullen. Oma rantatontti olisi näillä keleillä aika kova juttu.

Ellei tuo otsikon laulu satu olemaan tuttu, voi tästä käydä sen kuuntelemassa.

Uimaan!!

♫ Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit voinut olla mukanaa ♫

2010-07-10T11:17:00.000+03:00

Noppa-loppanen täytti eilen kaksi vuotta. Hassuttelukiintiö ei ollut vielä tältä viikolta täynnä, joten järjestimme synttärijuhlat. Kakkuja tehtiin kolme, koska Nopan ja Cocon paras kamu, Nappikin pääsi juhliin mukaan. Kakkuna jauhelihaa ja koristeina vaahtokarkin suikaleita.

Me ihmiset jouduttiin tyytymään vaan ihan tavalliseen mansikkakakkuun.

Tässä vielä pieni tyylinäyte lahjapupun kanssa leikkimisestä. Lämmintä oli lähes 30 astetta, joten vauhti ei tällä kertaa päätä huimaa, mutta hauskaa näytti silti olevan.

Synttärityttö♥

Apilantuoksuista viikonvaihdetta!

Jihuuuuuuuu!

2010-07-08T10:53:00.000+03:00

Rakas koneeni on taas kunnossa! Eipä silti, en minä sitä nyt paljonkaan käyttämään ehdi, mutta pääasia on, että syksyä varten on nyt sitten taas kone iskussa. Ja mikä parasta, kaikki tiedot ovat tallella!!!! Pääsin siis pelkällä säikähdyksellä tällä kertaa. Nyt onkin ulkoinen kovalevy hankittuna, ja seuraava homma olisikin tallentaa tiedot sinne. Varmuuden vuoksi, ehkä seuraavalla kerralla en seilaa yhtä onnellisten tähtien alla.

Tällä hetkellä on kyllä aika onnellinen olo. Valoa ja lämpöä riittää, eikä oikeastaan mikään ole huonosti. Kesä on ihanaa aikaa!

Hehkuvan suloisia kesähetkiä sinulle!

Lakisääteinen (Edit.+Edit.2)

2010-06-14T08:34:00.003+03:00

Voi huokaus, nyt on pakollisen tauon paikka. Ei nyt ihan lakiin perustuvan, mutta olosuhteisiin kuitenkin. Viikonloppuna nimittäin rikoin tietokoneeni niin tyystin, ettei siinä toimi mikään muu, kuin virtanappi. Siihen kyllä syttyy oikein kaunis sininen valo palamaan, mutta siinä se sitten onkin. Edes bios ei käynnisty, puhumattakaan Windowsista.

Nyt odotellaan, että joku huolto aukeaisi, ja antaisi tuomionsa; voiko korjata vai pitääkö hankkia uusi. Pitäkää kiltit peukkuja, että jollain halvalla osanvaihdolla selvittäisiin! Siihen asti....

Konettaan kaivaten, Anskukka

Edit. Tuomio on julistettu, eikä konetta saa enempää rikki, kuin lekalla. :( Nyt sitten aloitetaan taistelu valmistajan kanssa, kun takuu on mennyt puoli vuotta sitten umpeen....

Edit.2 ma illalla. Olen suorastaan hämmentynyt. Odottelemme nimittäin, että konetta tullaan noutamaan, kyllä luitte ihan oikein, tullaan noutamaan huoltoon! Eipä ole moista palvelua ennen kohdalle osunut. Aina ennen olen ihan itse joutunut kaikki rakkineet jonnekin kiikuttamaan. Ja vielä siis samana päivänä, kun viasta ilmoitettiin.

Tuo takuujuttu olikin aika erikoinen. Kuitissa lukee 12kk, mutta kun Acerille soitettiin, siellä sanottiin, että juu, se koskee vain yritysasiakkaita, yksityisten takuu onkin 24kk. No hieno homma tietysti näin, mutta silti jäi vähän huijauksen maku myyjäliikkeen osalta. Kuinka monelta onkaan jäänyt takuukorjaus teettämättä, kun on kuitista katsonut, ettei takuu enää ole voimassa? Eli kannattaa vahinkotilanteessa aina varmistaa, kauanko se takuu oikein onkaan voimassa!

Tarhatyräkki

2010-06-10T12:38:00.001+03:00

Karmeasta nimestään huolimatta tarhatyräkki on yksi lempikasveistani tämän ajan puutarhassa. Vähään tyytyvä, kukkii uskomattoman kauan, ja on niin kauniskin. Ikinä en ole yhtäkään tuholaista niissä tavannut, ei liiskaa sateet, ei tainnuta helteet. Mitä muuta voisi kasvilta enää toivoa?

Moni tätä inhoaa, koska se leviää reippaasti ja on keltainen. En voi sivumennen sanoen ymmärtää lainkaan sitä, ettei joku pidä keltaisista kukista! Mutta minähän nyt rakastan voikukkiakin.

Tarhatyräkki leviää maanalaisten juuriversojen avulla, eli ei sovi järjestyksen ystävälle. Toisaalta se on helppo nyppäistä pois, eli ihan rikkaruohoksi se ei sentään riehaannu. Tässä se kukkii yhdessä rentoakankaalin kanssa, joka myös on päättänyt ruveta aidoksi kivikkokasviksi kattomehitähden seurana.

Myös kaikenmaailman öttiäiset rakastavat tarhatyräkkiä. Varmaankin sen hyvin voimakas, miellyttävän hunajainen tuoksu houkuttelee. Tuossa ensimmäisessä kuvassa näkyy vähän reunaa noista vanhoista kiviportaista, jotka vievät pyykinkuivatuspaikalle. Onkin aina erityisen ihanaa viedä pyykkejä kevätkesästä kuivumaan, kun ensin tuoksuu tarhatyräkki, ja sitten pyykkinarujen luona kielot.♥

Tarhatyräkin varsinainen kukka on muuten tuo pieni räpellys tuossa keskellä. Keltaiset, isommat lehdet ovat vain hämäystä ja houkutusta samaan tapaan, kuin sukulaisellaan joulutähdellä, ne punaiset suojuslehdet. Kuten kaikki tyräkit, tarhatyräkkikin on myrkyllinen, mutta sitä käytetään myös kansanlääkinnässä, mm. syylien hoitamiseen.

Edit. Korjasin räikeimmät kirjoitusvirheet. Välillä sitä oikein itsekin ihmettelee, miten monta virhettä onkaan mahdollista muutamaan hassuun lauseeseen mahduttaa, heh. Montakohan vielä jäi??

Värikollaasi - sininen ja sininen

2010-06-08T07:45:00.000+03:00

Värikollaasihaasteen väriparina tällä viikolla sininen ja sininen. Mikäpä sen sopivampi kesäiseen päivään. Otin nämä kuvat kalastusreissulta Aurajoen varrelta, eilen iltapäivällä. Suurimmassa kuvassa näkyy eräs Turun hauskoista, pienistä nähtävyyksistä - kapulalossi eli kampiföri. Siinä saa kuka tahansa käydä kokeilemassa lautturin virkaa. Nykyajan sähkölaitteisiin tottuneille, on melkoinen yllätys se kammen veivaamisen määrä, mikä tarvitaan, ennen kuin noinkin pienen joen ylitys on tehty.

Kepeitä kesäpäiviä!

Kasvihuonekuulumisia

2010-06-04T12:29:00.000+03:00

Sama huoleton linja, kuin puutarhassakin, jatkuu kasvihuoneessani.

No juu, huoletonta kyllä, mutta ei sentään ihan tuossa mittakaavassa. Kasvihuoneen kevätsiivoushan siinä vain oli meneillään. Taimenkasvatusvaihe on aina jotenkin niin kamalan suttuista puuhaa. Multaa ja vettä roiskuu, ruukkuja tarvitaan isoa ja pientä, hallapeitettä ja kynttiläpurkkiakin silloin tällöin. Siksi onkin mukava siivota sitten, kun enimmät taimet saa ulos, ja kasvihuoneen kesäkuntoon.

Nuo avattavat ja suljettavat verhot ovat osoittautuneet todella käteviksi. Pilvisenä päivänä ne voi vain työntää syrjään, ja auringon uhatessa, vetää eteen. Ilman varjostusta kasvit kärventyisivät tuolla aivan korpuksi. Varsinkin kurkku ja mansikat. Mansikat on tuolla kaukaisemmassa päässä parvekelaatikoissa, ja kurkku pilkottaa tuossa pöydällä heti ovesta oikealle.

Tämän vaahtera-aulion ostin juuri. Minulla on joskus ennenkin sellainen ollut, mutta se oli ihan sellainen matala. Nämä ovat niin ihania, kun kukkivat lähestulkoon läpi vuoden.

Tämän kevään lumimäärän vuoksi kevät tuntui vielä maaliskuussa todella kaukaiselle haavelle, ja niinpä osa siemenkylvöistä jäi aika myöhään. Osa pikkutaimista on siksi todellakin nimensä veroisia. Onneksi nuo värinokkoset ovat värikkäitä pienenäkin, eivät näytä ihan onnettomille ruukkuun istutettuina.

Pientä tuunaamista tuossa vielä olisi. Näitä kuvia katsellessani muistin, että koko viime kesän tuskailin noita punaisia tomaatinkasvatusämpäreitä. Ne ovat niin...uh, punaisia. Ja nyt taas olen näköjään yhden tomaatin sellaiseen tällännyt. Se pitää siis vielä vaihtaa ruskeaan. Ja samaten ärsyttää nuo sinänsä kauhean kätevät ja tarpeelliset punakantiset astiat pöydän alla. Kunhan saan aikaiseksi, otan pyörän ja käväisen Honkkarista mustaa mattamaalia niiden peitoksi. Ja sitten vielä pitäisi keksiä joku siistimpi säilytysratkaisu noille ruukuille. Niitä tarvitaan, joten pois niitä ei voi kaikkia laittaa, mutta jotenkin ne voisi nätimminkin säilöä. Ehdotuksia?

Onnittelut kaikille huomenna juhliville!

Värikollaasi - vihreää ja harmaata

2010-05-31T19:40:00.000+03:00

Värikollaasissa haetaan tällä viikolla väriparia vihreä - harmaa. Todella kaunis yhdistelmä, joka sitten olikin aika haastava kollaasin rakentelussa. Kuvista tuli aina jotenkin, hmmm, sotkuisia. Mutta vihdoin siis valmista. Osa vähän vanhempia kuvia, osa tältä keväältä.

Tällä kertaa kollaaseja ja tekijöitä onkin kaksi. Ensimmäisenä oma tekeleeni.

Ja sitten poikakin innostui kokeilemaan kollaasin kokoamista, suunnilleen samoista kuvista.

Puutarhassa

2010-05-26T14:40:00.001+03:00

Kesän pieniin nautintoihin kuuluu ehdottomasti päikkärit pihakeinussa. Aurinko lämmittää varpaita ja peitto pitää ötökät loitolla, ah! Kuka muuten arvaa, mitä tuossa mustassa jätesäkissä on? Veikkaan, ettei tuo keväinen aarresäkki ole kovin vaikea pala arvattavaksi, hih.

Siinä loikoillessa voi tutkailla keinun katokseen muodostuvia varjokuvioita. Mitähän kaikkea sieltä löytyykään....Tuon yhden lehdettömän oksan taidan käydä katkaisemassa, koska siitä minulle tulee aina mieleen rukoilijasirkka, joita kammoan. Vaikken siis ole ikinä eläissäni livenä sellaista edes nähnyt. Telkussa vaan, mutta se riitti siitä elukasta.

Ellei varjokuvat kiinnosta, voi tietysti ihastella myös puita. Niihin ei kyllästy ikinä!

Tuo punainen ei ole pyykkinaru, vaan Nopan talvesta jäänyt juoksulanka. Muistatteko silloin, kun lunta oli niin, että reitti aidan yli oli turhan vaivaton ja mentiin itään ja länteen?

Ja voihan sitä kuunnella samalla myös jotain sopivan letkeää musaa, ellei linnunlaulu tunnu riittävän. Vaikka tällaista.

Sitten, kun on kyllikseen rentoutunut, jaksaakin sitten taas tutkailla kukkapenkkien tilaa. Ja nyppiä ohikukkineita voikukkia. Ja jatkaa sen aarresäkin sisällön levittelemistä.

Meillä kaikki kukkapenkit on vähän tällaisia, hmh, huolettoman näköisiä. Iloisen kirjavia, jos kauniisti asia halutaan sanoa. Kasvit pakkaavat kylväytymään minne sattuu, enkä millään raski niitä sitten kitkeä pois. Nuo lemmikitkin ovat niin sieviä, mutta aina yhtä kurittomasti haluavat asettua istutusalueen ulkopuolelle. Menisivät tuonne esikoiden väliin, tai taakse, eikös? Mutta eihän ne, ja minäkin vaan hymyilen niille.

Nää on kanssa tällaisia villejä ja vapaita, isohirvenjuuria. Mutta komeita keltaisessa loistossaan, joten annan niidenkin rehottaa. Näin isolla pihalla pitää muutenkin olla tyytyväinen jokaisesta kasvista, joka ylipäänsä suostuu kasvamaan, ja joka ei ole vuohenputki. Se kyllä kasvaa. Reippaasti. Eikä koske myyrät, ei kirpat. Tosiasiassa se on ihan loistava peittokasvi. Kunhan vaan pysyisi siellä, missä sitä tarvitaan, heh.

Ja samaa villiintynyttä linjaa. Tämän kuuluisi olla sellainen hieno kivikko, jossa näkyy paljon kiveä, ja vähän kasveja. No, tästä tuli kasvikko, jossa näkyy vähän kiviä ja paljon kasveja. Milläs noitakaan raskii tuolta pois mennä repimään???

Värikollaasi - luumu ja vihreä

2010-05-25T14:51:00.000+03:00

Tällä viikolla Värikollaasihaasteessa haetaan vihreälle luumun sävyjä kumppaniksi.

Nautinnollista viikkoa!

Tunnustus

2010-05-19T08:31:00.000+03:00

Sain näin suloisen tunnustuksen Katariinalta ja Kirstiltä. Iso ja lämmin kiitos teille molemmille, tämä on ihana!

Anna tämä tunnustus kaikille keille haluat sanoa, että hän on kaunis!

1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa.
2. Linkitä blogiin jonka pitäjältä sait tunnustuksen.
3. Nimeä haluamasi blogit (määrä vapaa)joille haluat tunnustuksen antaa ja linkitä heidän bloginsa.
4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä

Tällä kertaa haluan antaa tämän tunnustuksen erityismaininnalla suomalaiselle luonnolle. Liputan voikukkien ja pajujen, tavallisen ruohon ja sammaleen puolesta. Kovin usein ihastellaan puutarhassakin vain eksoottisia kasveja ja komeasti kukkivia erikoisuuksia. Unohdetaan nuo vaatimattomammat ja tavallisemmat.

Toivon, että tämän tunnustuksen myötä, näet jotain huiman kaunista. Vaikkapa suloisesti kaartuvan heinänkorren leppeässä kesätuulessa, tai sammaloituneen puunrungon ilta-auringossa........ Mitä näit?

Kaunista päivää!

Kesä♥

2010-05-18T12:42:00.000+03:00

Mitähän ylisanoja tähän nyt oikein keksisi? Vai joko kaikki on käytetty, kun tätä hellettä on ymmärtääkseni riittänyt läpi koko suomenniemen?

Annetaan siis kuvien puhua ja kertoa siitä onnesta mikä syntyy, kun vaikkapa tarhavarjohiippa vilkuttelee ujosti nuppujaan aamuauringossa.

Tai helmihyasintti räväyttää koko sinisyytensä silmien eteen niin, että melkein häikäistyy.

Tai kun muistaa sen onnentunteen, jolloin ensimmäisen kerran sai niin hyvän kameran, että sai kuvan muurahaisesta. Oi sitä autuutta! Siitä ilosta pitää ottaa kuvia muurahaisista hommissaan, joka kevät.

Oi onnea, oi kesää!!

**************************

Lopuksi vielä kalajuttuja. Se arvuuttelemani kala olikin yllättävän vaikea. Kiitos teille kaikille, jotka yrititte! Arvauksia tuli: silakka, silli, muikku, suklaasilakka, särki, kultasäyne, kuore, mutu, törö, säyne, sardiini ja salakka (toivottavasti nyt muistin kaikki!). Melkoinen valikoima siis, mutta ei yhtään oikeaa. Oikea vastaus on vaspuuki eli vassbuk (ruotsinkielinen nimi) eli kilohaili. Hyvin läheistä sukua sillille ja silakalle. Suomenkieliset tuntevat sen kai lähinnä vain anjovis-säilykkeestä. Ruotsinkielisillä alueilla (tai ainakin saaristossa!?) sille myydään omaa vassbuk-maustetta, josta siis tehdään tuollaista maustekalaa.

*******************

Voimaa ja aurinkoa päivääsi!

Kiire

2010-05-12T10:41:00.002+03:00

Kiire on kummallinen kapistus. Välillä se vie mukanaan niin, lopulta huomaa vain ajattelevansa aikatauluja. Ihan, kuin sillä olisi väliä, onko vaikkapa ruoka valmista 16.20, vai 16.32. Mutta siinä sitä vaan tuhertaa, kovan kiireen kanssa, kelloa vilkuillen, ja tuskailee mielessään, että ehtiikö ajoissa.

Ja eilen myöhästyin kokonaisen minuutin tapaamisesta! Siitäkin piti saada kauhea stressikohtaus. Herttinen, näin jälkeenpäin ajatellen veikkaan, että ystäväni sai tuon 60 sekuntia kulumaan ihan rattoisasti.

Kiire ja myöhästeleminen muuten tuntuvat kulkevan käsi kädessä. Silloin kun tuntee itsensä oikein kiireiseksi, myöhästyy ihan varmasti. Enkä usko, että useimmiten siksi, että oikeasti olisi liian vähän aikaa, vaan siksi, että hermostuksissaan sohlaa ja sählää, ja aika menee turhiin manöövereihin.

Mutta tokihan sitä välillä on oikeastikin enemmän ohjelmaa, kuin normaalisti, siitähän se kiireen tuntu syntyy. Pitäisi vaan oppia hallitsemaan ajatuksiaan, eikä ottaa niinä aikoina turhaa stressiä. Päästää irti niistä rutiineista, joista voi.

Viikonloppuna meillä kävi tällainen stressinhoitaja.

14 -viikkoinen Pihka.♥

Ihana kurttukulma.

Noppa on sellainen tomera emäntä, joka sanoo pennulle, että "Tämä tontti on minun, ja tämä lelu on minun ja tuo keppi on minun ja ...." Mutta toisaalta kunhan pentu sen uskoo, suostuu leikkiinkin. Metsäkoirilla näytti löytyvän heti yhteinen harrastuskin.

Coco sen sijaan ei oikein tuollaisista vieraista perusta. Ei se varsinaisesti pelkää, mutta toivoo tulevansa jätetyksi rauhaan. Näin riehakkaaseen tyyliin sitä on turha leikkiin houkutella.

Ihanaa, aurinkoista kevätpäivää teille kaikille!

P.s. Edellisen postauksen kala ei ole silakka, silli, muikku, eikä suklaasilakka. Keksiiköhän joku?

Näitä kuvia en sitten näyttänytkään - ja hyvä niin

2010-05-06T14:30:00.001+03:00

Edit.7.5.2010
Herttinen, huomasin vasta nyt, että tämä oli 200:s postaus! No sattuipa sopiva aihe. :D

Sirokko keksi mainion haasteen:

Huomasin sen, minkä lehdistö on huomannut jo aika päiviä sitten: bloggaajat kuvaavat mitä tahansa. Kohta ei kehtaa kameraa ulkona esiin ottaa, kun muut ajattelevat, että jaahas, taas joku bloggaaja kuvaamassa päiväänsä, tätä söin, join, näin, ihan kuin kaikilla olisi patologinen pakko olla kiinnostunut siitä mitä kenenkin suolen sisällä liikkuu.

Tästä sainkin idean, HEUREKA! Nyt kaivetaan esiin kaikki ne omituisimmat kuvauskohteet, joita ei muiden kuin bloggaajan tulisi mieleenkään kuvata. Eikä mitään vahingonlaukauksia vaan tarkkaan harkittuja kohteita. Semmoisia, joita myöhemmin katsellessa itsekin ihmettelee mitä päässä on liikkunut. Eikä niitä kuvia tietenkään ole tullut käytettyä ennen kuin NYT!

************************************

Näitähän piisaa.

Ensimmäisenä maisemakuva. Ihan ältsin mielenkiintoinen otos. No onhan se, kun miettii, että mitähän tässä on kuvattu. Valopylvästä, taloa, metsää vai linkkitornia???

Seuraavaksi vähintään yhtä mielenkiintoinen tutkielma lautan rakenteista. Vai merimaisemastako? En muista enää.

Entäs tämä sitten. Oottekos koskaan nähneet näin kivan näköistä, käytettyä piharoihun kuorta? On se hyvä, että tuli sekin ikuistettua!

Ja todennäköisesti ette myöskään olisi halunneet elää, näkemättä päätöntä beaglea? Ou jeah, tässä on elämisen meininki.

Ja sitten. Ihana, silmiähivelevän esteettinen kuva...no, arvatkaapas huviksenne mikä kala on kyseessä?

Ja sokerina pohjalla, mädäntynyt kesäkurppa. Tästä oli otettu varmuuden vuoksi oikein kolme kuvaa, mutta säästän vaivojanne, ja näytän vain yhden.

Mitä omituisuuksia sinun kuva-arkistoistasi löytyy?

Tunnustus

2010-05-06T08:55:00.000+03:00

Sain Marikalta eilen tämän ihanan tunnustuskukkasen. Kiitos!!

The rules are the following.
These are the rules for this award:

1. Post the logo within your blog or post
2. Pass the award onto 12 fellow bloggers
3. Link the nominees within your post
4. Let the nominees know they have received an award by commenting on their blog
5. Share the love and link to the person whom you received this award from

Koska tiedän, että osa blogaajista tuntee olonsa lähinnä vaivaantuneeksi näitä saadessaan, en jaa tätä nimettynä kenellekään. Mutta toivon, että tämä kaunis kukka ilahduttaa päiväänne ja sen myötä lähetän lämpimän ajatuksen kaikille teille. Blogiystävilleni.♥

Tänään olen onnellinen - haaste

2010-05-05T12:04:00.011+03:00

Aloitan uuden, Tänään olen onnellinen -haasteen. Ideana on kirjata viikon ajan joka päivä kolme asiaa, jotka juuri sinä päivänä tekevät sinut onnelliseksi. Suuria tai pieniä, yleisiä tai erityisiä. Muoto on vapaa, ihan miltä sinusta juuri sinä päivänä tuntuu. Piirrä kuva, kirjoita runo, tai kirjoita muuten vaan, valinta on sinun. Koska tämä on sen verran työläs haaste, en ketään nimeltä haasta, mutta toivottavasti edes joku innostuu ja ehtii kanssani onnellisuutta miettimään.

Jos osallistut, laitathan viestin, niin tiedän tulla onnesi jakamaan. Jatko-osat päivitän tähän samaan otsikkoon.

Tarkennusta vielä sen verran, että aloittamisella ei ole mitään kiirettä. Jokainen tekee omaan tahtiinsa, silloin kun itsestä sille tuntuu.

******************************************

Tänään olen onnellinen - seitsemäs päivä.

Tänään olen onnellinen, koska sain viettää mukavan aamupäivän hyvän ystävän seurassa.

Näemme aika harvoin, mutta häntä on aina yhtä mukava tavata. Ystävällinen, iloinen ja postitiivinen.♥

Tänään olen onnellinen, koska mikään asia ei erityisemmin painanut mieltä.

Joinakin päivinä sitä vain osaa ottaa rennommin, kuin toisina.

Tänään olen onnellinen, koska tämä haaste loppuu.

Tiesin jo aloittaessani, ettei tämä ole haasteista helpoin, ja melkoisen työläshän tämä on ollutkin. Varsinkin nämä viimeiset päivät ovat olleet niin kiireisiä, etten ole oikein millään ehtinyt miettimään onnellisuutta, tai sitä kirjaamaan. Toisaalta, juuri sellaisina päivinä onnellisuutta olisi syytä edes hetkeksi syytä jäädä miettimään. Suuria juhlapäiviä osuu kohdalle kuitenkin aika harvoin. Onni on pieninä muruina elämän poluilla.

Tänään olen onnellinen - kuudes päivä.

Tänään olen onnellinen, koska sain ihan hirmuisesti aikaan.
Pesin, puunasin, kokkasin ja tunsin itseni hurjan aikaansaavaksi ihmiseksi.

Tänään olen onnellinen, koska saan harrastaa yhdessä ystäväni kanssa.
Vaikka harrastus olisi kuinka mukava, lähteminen on aina se kompastuskivi. Kaverin kanssa kaikki on aina hauskempaa, ja kaveriakin tulee samalla nähtyä useammin.♥

Tänään olen onnellinen, koska jousiammunta sujui paremmin, kuin koskaan.

Vielä ei ole päästy oikeastaan varsinaiseen maaliin ampumaan lainkaan, mutta ampuminen itsessään sujuu jo huomattavasti sujuvammin, kuin koskaan aikaisemmin.

Tänään olen onnellinen - viides päivä

Tänään olen onnellinen, koska olen äiti.
Äitiys ei ole aina ruusuilla tanssimista, vaan myös onnensa kukkuloilla olemista.

Tänään olen onnellinen, koska minulla on ihana lapsi.
Toinen lapsi oli toiveissa, mutta sitä meille ei suotu. Onneksi emme jääneet kuitenkaan kokonaan ilman, ja saimme vielä noin suloisen.♥

Tänään olen superonnellinen, koska lapseni puhui minulle niin kauniisti.

Tänään olen onnellinen - neljäs päivä

Tänään olen onnellinen, koska sain olla koko päivän mukavien ihmisten seurassa.

Kauempana asuvia sukulaisia näkee loppujen lopuksi aika harvoin, muutaman kerran vuodessa. Onneksi edes silloin!

Tänään olen onnellinen, koska rakastan koiria.

Meillä on molempien suku miltei kokonaan koiraihmisiä. Se yhdistää ja antaa ymmärrystä. Tämän päivän olen saanut pussailla 14-viikkoista unkarinvizlaa♥♥♥

Tänään olen onnellinen, koska ukkokulta on samanlainen herkkupeppu kuin minäkin.

Mikä sen mukavampi tapa viettää lauantai-iltaa, kuin koko perhe yhdessä kasassa sohvalla, karkkikippo nenän alla, ja videot pyörimässä. :)

Tänään olen onnellinen - kolmas päivä

Tänään olen onnellinen, koska on kylmä ja sateinen päivä.

Tätä en olisi ikinä uskonut kirjoittavani, mutta totta se on. En vain ole sitä ennen ymmärtänytkään. Aurinkoisella ilmalla nautin ulkonaolosta ja puuhailusta pihalla, mutta selkäni ei. Huonolla ilmalla tulee pakollinen lepopäivä, ja vaikka kukaan (paitsi minä itse) ei millään tasolla pakota minua pihatöihin, saan huonosta ilmasta syyn levätä.

Tänään olen onnellinen, koska jousiammunta tuntuu kaikin puolin niin sopivalle harrastukselle.

Hämmästyttävää on, miten hyvin uusi harrastaja siellä otetaan vastaan. Neuvotaan, opastetaan ja kannustetaan. Sitä tuntee itsensä kovin tervetulleeksi.

Tänään olen onnellinen, koska rakastan tietokonepelejä.

Huonon selkäni vuoksi joudun pitämään sohvapäiviä, jotta jaksaisin lähteä esim. jousiammuntaan. Tietokonepelien parissa kuluu rattoisasti tunti jos toinenkin.

Tänään olen onnellinen - toinen päivä

Tänään olen onnellinen, koska asun omakotitalossa.

Luonto on minulle tärkeää, ja omakotitalossa se on aina lähellä. Ei tarvitse kuin astua ovesta ulos, ja heti pääsee sisiliskojen ja perhosten ihmeelliseen maailmaan. Omalla pihalla saa olla rauhassa silloin kun haluaa, ja toisaalta kutsua vieraita silloin kun siltä tuntuu.

Tänään olen onnellinen, koska onnistuin gloxinian kasvatuksessa.

Ihan itse kasvattamani gloxinia avasi tänään peräti neljä kukkaa, ja nuppuja on tulossa vaikka kuinka monta! En olisi ikinä uskonut, että onnistun sen kanssa, koska olen vaikka kuinka monena vuonna yrittänyt mukamas niin helppoja begonioita kasvattaa, eikä yksikään niistä ole alkanut millekään minun kanssani. Jonkun surkean roipakkeen vaan kasvattaneet.

Tänään olen onnellinen, koska perheeni on niin huippuihana.

Mitähän olenkin tehnyt heidät ansaitakseni?♥

Tänään olen onnellinen - ensimmäinen päivä

Tänään olen onnellinen, koska aurinko paistaa.

En voi sille mitään, että valoisuus vaikuttaa minuun niin voimakkaasti. Olen aurinkoenergialla käyvää sorttia, eikä edes lämpö ole niin tärkeää. Kunhan aurinko paistaa, voin heti paremmin.

Tänään olen onnellinen, koska kukaan läheisistäni ei ole ilmoittautunut sairaaksi.

Kauppareissulla eräs nuorimies sai jonkun (epileptisen?)sairaskohtauksen ja kaatui niin hervottomasti, että löi päänsä pahasti ja jäi kouristusten jälkeen täysin tajuttomaksi. Aika tuntui todella pitkälle, kun odoteltiin ambulanssia, pulssia ja hengitystä seuraillen. Moneen kertaan siinä ehti miettiä, että tuossa saattaisi olla oma lapsi, tai puoliso.

Tänään olen onnellinen,koska jaksoin putsata nyppyyntyneet sohvanpäälliset tosi siisteiksi.
Uusi sohva on ostoslistalla, mutta kumpikaan ei millään jaksaisi aloittaa sitä kamalaa valintarumbaa. Niinpä sitten vaan yritetään sinnitellä vanhalla sohvalla, ja tuunata sitä konstilla jos toisellakin siedettävämpään kuntoon. Mutta nyt se on kyllä niin hieno, että näyttää melkein uudelle!

Värikollaasi - vihreää ja vihreää

2010-05-04T08:43:00.000+03:00

Tällä viikolla värikollaasihaasteessa haetaan vihreää ja lisää vihreää. Idänunikon karvakorvat edustavat minulle kevään vihreistä sitä vihreintä.

Saaristossa

2010-05-03T08:38:00.000+03:00

Vappuaamuna lähdettiin kyläilemään saaristoon. Vettä satoi, tuuli ja oli tosi kylmä ilma. Suorastaan hyytävä keli.

Menijöitä oli kuitenkin niin paljon, ettei mahduttu ensimmäiseen lauttaan, joten jäi aikaa pienelle kävelylenkille. Kylmyyden vuoksi se jäikin sitten todella pieneksi. Mutta nähtiin sentään vähän merilintuja (kuvassa jouhten, nokikana ja haahkapariskunta pokkarilla räpsäistynä).

Ja rakkolevää. Lapsuudessani tuota rakkolevää oli tosi paljon, sitten se hävisi. Nyt taas alkaa rannoilla olemaan aaltojen tuomia leväkasoja veden kirkastumisen myötä. Ainakin osassa Itämerta ympäristötoimet ovat purreet, ja vesi selvästi puhdistunut.

Tällaisia näkymiä katsellessa sitä tuntee omat puutarhapuuhansa jokseenkin turhiksi. Ajatelkaas, millä huolella ja taidolla me kasveja istutellaan ja vaalitaan, toisinaan aika huonollakin menestyksellä. Ja sitten ne kasvavat tällaisissa oloissa, jos haluavat!

Seuraavaan lauttaan mahduttiin, mutta säästä huolimatta (tällä välillä on paljon mökkiliikennettä ja luonnollisesti hyvällä kelillä liikenne on runsaimmillaan) tähänkään lauttaan eivät kaikki mahtuneet. Oikein tarkkaan jos tihrustatte, näette jonon jatkuvan mäen päälle asti.

Perille kun päästiin, aurinko alkoikin sitten jo kuoriutumaan pilvikerroksen alta, ja hetkessä taivas kilpaili scillojen sinen kanssa.

Ajoittain taivas oli täysin kirkas, toisinaan siellä purjehti lauma vappupalloja.

Hevoskastanjan nuppukin kävisi vappupallosta.

Ja oli siellä vappupöllökin, menoa tarkkailemassa.

Ja kuten joskus aikaisemmin kerroinkin, tässä talossa poltetaan kokko joka juhlissa, tällä kertaa kokossa vappukuusi, hih.

Kevät keikkuen tulevi, suvi suuta vääristäpi - hymyyn!

Leikkisää Vappua!

2010-04-30T13:24:00.000+03:00

Marjattah:n blogista sain innostuksen pyytää etukäteisäitienpäivälahjaksi Bamboo -piirtolelun, eikun siis -kynän. Melkoinen opetteleminen tuossakin taas on, mutta hirmuisen hauska vehje se heti näin alkumetreillä tuntuu olevan. Jonottamaan joutuu, että pääsee käyttämään. Kiitos Marjatta vinkistä, meillä tykkää siitä koko perhe!

Tämän upean teoksen (kuulittehan ironian äänessäni), ei ole niinkään tarkoitus esitellä piirustustaitojani, vaan ArtRagen (yksi kynän mukana tulleista ohjelmista) piirtotyylejä. Pohja on sprayattu metallihohtovärillä, kukka maalattu siveltimellä (yritin jättää siveltimenvedot näkyviin, toivottavasti erottuu tässä pienemmässäkin kuvassa). Kukan reunat pursotettu maalituubista ja keskellä olevat valkoiset kikkarat...hmmmm....no ne on sellaisesta kikkararasiasta, hah. Kukan varsi on piirretty tussityökalulla ja kukan alla oleva punainen vahaliidulla. Oikealla oleva lila tupsahdus on tavallisella (kalkki)liidulla tehty. Vasemman reunan vihreä ja turkoosi raita on vedetty telalla, ja vihreän raidan yläosaa levitelty palettiveitsellä. Ihan kaikkia piirtotyylejä en saanut tässä näkymään, kun tuo pohja oli niin voimakas, mutta taitavissa käsissä tällä voisi tehdä todellakin vaikka mitä. Marjatan blogissa voi käydä katsomassa, mihin tämä oikein taipuukaan. Minä tyydyn vain leikkimään ja nauttimaan väreistä.

**************************

Viettäkäähän kaikki oikein mukava, itsellenne sopivanlainen Vappu. Me aiotaan elää reteesti, ja grillata illalla sekä nakkeja, että makkaraa. Yhtä hulppeaa menoa teillekin!

Sinivuokkoja

2010-04-28T11:09:00.000+03:00

Sinivuokot houkuttelivat vielä niin, että oli pakko tehdä niistä vielä ihan oma postauksensa.

Koko metsänpohja hehkuu nyt sinisyyttä.

Mutta tarkemmin kun katsoo, sinivuokoissakin on melkoisia eroja. Terälehtien muodossa ja määrässä.....

...väreissä....

...ja koossa. Tuo pienempi on normaalin kokoinen, mutta yhdessä puskassa kasvaa tuollaisia ihan valtavan suuria, ja melkein kerrottuja kukkia.

Mutta yhtä kauniita ovat, kaikki muodot, värit ja koot.♥

Sinisiä hetkiä päivääsi!

Pihalla

2010-04-24T21:03:00.000+03:00

Tänään on ollut ihan täydellisen kaunis kevätpäivä ja loppuviikosta satanut lumi on enää kaukainen muisto. Kuljin hetken kameran kanssa pihalla ja tallensin tunnelmia, kävin moikkaamassa montaa vanhaa ystävää.

Miltei joka blogissa on ollut kuvia näistä hauskoista raparperinaluista, joten tässä minunkin versioni. Kovin kuvauksellinen tuo ihana ruttukorva onkin.

Raparperivanhus kasvaa toisen ikäneidon kaverina. Aikojen saatossa, tämä päärynäpuu on kellahtanut jo miltei vaakatasoon, ja kasvatellut komeat sammalvaatteet, mutta yhä vaan se on yksi lemppareistani. Toivottavasti pysyy nyt vielä edes jonkun vuoden pystyssä.

******************************

Sinivuokot kukkivat nyt runsaimmillaan, krookukset puolestaan ovat jo loppumetreillä. Niiden värit houkuttelivat leikkimään kameralla, vilkuttelemaan jäähyväiset. Ensi vuonna tavataan taas!

Mutta uusia ihanuuksia nousee maasta joka päivä. On niin jännittävää seurata, mikä kasvi mistäkin piippanasta oikein tuleekaan. Osan tunnistaa jo ensimmäisestä pilkahduksesta, osan kanssa menee pidempään. Eikä kaikkien nimi muistu mieleen laisinkaan, mutta eipä niillä nimillä minulle niin suurta merkitystä olekaan. Nämä kuitenkin kaikki vanhoja, hyviä tuttuja; posliinihyasintti, pystykiurunkannus ja jalokiurunkannus.

****************************

Sitä kuusta kuuleminen...Tämän puun juurella on yksi lempilepopaikoistani. Yksinkertainen jakkara muuttuu ihanaksi lepotuoliksi, kun nojaa selkänsä kuhmuisen puun kylkeen. Nostaa katseen ylös ja ihastelee oksien korukuvioita. Hetken päästä puu on täynnään kukkia, ja koko latvus surisee pörrinkäisten kiireitä. Makea omenankukantuoksu valtaa mielen.

Anna luonnon lumota itsesi, ja sinulla on aina ystävä.

Pallo hukassa

2010-04-22T09:30:00.000+03:00

Kihivas-haasteen aiheena on tällä viikolla "Pallo hukassa" ja muokattavana kuvana tämä.

Pallo on melkoisesti hukassa minullakin, näiden kuvankäsittelyohjelmien kanssa ja menetelmänä on lähinnä "Mitähän tuosta napista tapahtuu?". Tähän kuvaan käytin neljää(!) eri ohjelmaa, ja herra ties, montako toimintoa. Mutta hauskaa oli, ja sehän se näissä haasteissa on se pääasia!

Hauskuuttelu päivässä, pitää rypyt loitolla!

Värikollaasi - punaista ja vihreää

2010-04-20T16:21:00.001+03:00

Tällä viikolla värikollaasissa haetaan vihreän ja punaisen yhdistelmää.

Tuhersin ja puhersin TeeTeen hyvien ohjeiden kanssa kollaasia Gimpillä, mutta ei siitä mitään tullut. Hermot loppuivat totaalisesti kesken. En vaan tajua niitä layereita, argh. Ehkä yritän uudelleen, jonain päivänä, kun selkäsärky ei häiritse ajattelua yhtä paljon. Sillä välin tämä.

Tää on paaaraaas pääivä♫♫

2010-04-19T21:27:00.000+03:00

Tuo, Paavo Pesusienen laulama zipale on soinut päässäni taukoamatta, aamusta iltaan, huoh. Mutta hyvin se sopii kyllä päivän tunnelmiin.

Sain nimittäin kaksi ihanaa ihmistä puutarhatalkoisiin, ja siinähän sitten tapahtui! Kaikki alueet on haravoitu, lumen alta paljastuneet roskat siivottu ja talventörröttäjät katkaistu penkeistä.

Kyllä nyt on mukava katsella ikkunastakin ulos, kun on niin siistiä. Kiitos vielä kerran, ahertajille!♥

***************************

Mahtaisiko joku tunnistaa, mikä kasvi tämä on? Se kasvaa kovasti terhakkaan oloisena, mutta kun ei yhtään sytytä, mikä kumma se oikein on. Tuskin rikka kumminkaan? Lehdet ovat vähän sellaiset paksun ja jäykän oloiset. Nyt korkeutta on noin kymmenen senttiä.

Lopuksi vielä tällainen muuten vaan -kuva, joka tuli otettua värikollaasikuvia etsiessä. Tiilen ja sammaleen liitto on mielestäni niin kovin kaunis.

.....vaan tehdäänkö tarjoilukulho?

2010-04-16T13:45:00.000+03:00

Katan eilinen hauska kommentti, innosti minut muokkaamaan tuota epäonnistunutta myssyä lisää. Cocokin oli sitä mieltä, ettei hän sitten kuitenkaan tarvitse hellehattua.

Joten otin esiin silitysraudan ja tärkkiä.

Saattaa olla, että yritän vielä kerran uudelleen myssyäkin, koska tämä kuvio on mielestäni oikein kaunis.

Mutta tekeleen muoto, muistuttaa kyllä kulhoa paljon enemmän, kuin myssyä.

Mitähän sinne laittais?

No ensi pääsiäisenä voi siinä pitää vaikka pientä suklaamunaa.

Tai sitten sitä voisi käyttää raejuustopurkin somisteena?

Ehkä kuitenkin loppusijoitan sen yöpöydälleni, pitämään huulirasvat ojennuksessa.

Tekemisen iloa ja onnistumisen riemua, toivon viikonloppuunne!

Ei tästä myssyä tullut

2010-04-15T19:00:00.000+03:00

Minäkin halusin osallistua Matleenan ja Seijasiskon upeaan sytomyssykampanjaan. Virkkasin ja purin, tutkailin ohjetta. Virkkasin ja purin. En välittänyt ohjeesta, virkkasin tohkeissani. Ja purin.

Ei tästä sytomyssyä tullut, mutta tuli Cocolle juuri sopiva.

Seuraavaksi sitten kokeilen kutomalla.....

Mulla on tylsää, hei!

2010-04-14T11:10:00.000+03:00

Joinain päivinä on vähän tällainen olo. Tekis, kun keksisi mitä.

Silloin on hyvä suunnata katse ylös.

Kuono kohti korkeuksia.

Ellei se vielä riitä, kannattaa lisätä panoksia.

Tämä temppu toimii joka kerta!

Ja sama videoesityksenä.

Me lähdemme koirien kanssa nyt kääntämään kasvimaata, joten Noppaloppa-luppakorva sai taas tahtonsa perille, ja tekemistä järjestyi.

Puuhakasta päivää myös sinulle!

Värikollaasi - ruskeaa ja vihreää

2010-04-13T09:19:00.000+03:00

Värikollaasin aihe oli tällä kertaa harvinaisen helppo. Ruskeaa ja vihreää on luonto juuri nyt pullollaan ja väriyhdistelmänäkin se on kauniin rauhallinen.

Iiih, aaah, oooh!

2010-04-12T08:36:00.000+03:00

Oi, mikä viikonloppu. Kukkanäyttelyä, koiratapahtumaa ja taivaallista auringonpaistetta. Maustettuna grillailulla, pihapuuhilla ja viimeisten lumien sulamisella. Lauantainkin oli yli kymmenen astetta, mutta sunnuntaina, täysin varjossa oleva mittari näytti +14,9 astetta! Tunnelmaa ei oikeastaan edes haitannut kevätauringon provosoima, inha migreenikohtaus, vaikka sitä jouduinkin muutaman tunnin lauantaina potemaan.

Perjantain puutarhanäyttelystä tulikin jo oma postauksensa, joten siirrytään suoraan lauantaihin ja koiratapahtumaan. Aamulla vielä satoi vettä, mutta tapahtuman alkuun mennessä oli jo ihanan aurinkoinen keli. Ohjelmassa oli lapsi-koirakilpailua, juniorhandleria, Match-showta, mutta kaiken kruunasi tämä aikuisten joukkue-lelukoirakisa. Parhaimmaksi äänestettiin, huutoäänestyksellä, tuo kolmen hengen mäyräkoira.

Koska ilma oli niin upea, päätin kävellä koirien kanssa kotiin, ja matkalla kohdattiinkin yhtä jos toista keväistä.

Näitä ei tarvitse enää hakemalla hakea, pientareet loistavat keltaisenaan.

Ihanasti kevätkukkien kanssa sävy sävyyn.

Peltojen muokkauskin on jo alkanut. Ilmeisesti aamuinen sade teki ilman niin kosteaksi, että se näkyy merkillisenä harmautena kuvissa, vaikka aurinko porotti ihan täydellä terällä.

Tämä näkymä toistui myös miltei pihassa kuin pihassa. Niin meilläkin.

Nokkos- ja sitruunaperhoset olivat myös heränneet, mutta ne olivat niin kevätkiireisiä, etteivät suostuneet kuvaan pysähtymään. Onneksi sentään joku lentävä.

Ja löytyihän pihalta sitten vielä kuvauksiin suostuvakin perhonen.

Pihalammikon ällöt toukatkin näyttivät talven jäljiltä ihan hauskoille, pohjamudassa mönkiessään.

Mutta nämä eivät ole ällöjä, vaikka aina niitä pelästynkin, kun jalan alta sujahtavat karkuun.

Näistä nyt puhumattakaan.

Elegian blogissa oli vielä tämä kiva linkki, missä voi testata englannintaitojaan. Minun tulokseni kertovat tosi hyvin hätäisestä luonteestani. Niinpä tulosten mukaan osaan vaikeampia juttuja (Intermediate ja Upper -Intermediate) paremmin, kuin helpompia (Pre -Intermediate), heh. Joskus, kun/jos tunnen itseni oikein kärsivälliseksi, kokeilen vielä uudelleen.

There are 5 levels of questions from Beginners to Upper-Intermediate.

You Scored,

100.0% on Beginners level questions

93.8% on Elementary level questions

59.1% on Pre-Intermediate level questions

72.0% on Intermediate level questions

89.5% on Upper-Intermediate level questions

These results rank you at the Upper-Intermediate level

Reipasta alkavaa viikkoa!

Terveisiä Turun puutarhanäyttelystä

2010-04-10T07:45:00.000+03:00

Turun Puutarhanäyttely on nyt sitten katsastettu, ja riittihän siellä katseltavaa yli kolmen tunnin ajan. Ostoksia tein kovin hillitysti, yksi jerikonruusu pojalle tuliaiseksi, yksi keijunliljan juuripötkelö, pussillinen ruostekukan sipuleita ja Chiliyhdistyksen järkyttävän hyvää chilisalmiakkia.

Mutta asiaan, eli kuviin.

Messuilla oli (hyvin pienimuotoinen) näyttely Turun puutarhahistoriasta.

Nämä Loimaan kiven hahmot herättivät suurimmat himokohtaukset.

Yleiskoristelun teemana oli Turku, ja Turun seitsemän kukkulaa. Tuttuja tavatessa menin sen verran ajatuksissani sekaisin, etten muistanut käydä katsomassa asetelman toista laitaa lainkaan, joten en nyt sitten tiedä, olivatko kaikki seitsemän edustettuina, mutta kolme ainakin.

Puolalanmäki, jossa sijaitsee Turun taidemuseo.

Yliopistonmäki

Vartiovuori. Tämän idea ei oikein minulle auennut. Olisikohan tuo hahmo sitten vartija???

Mutta nämä hahmot itsessään olivat kertakaikkisen ihania. Joku tällainen olisi tosi hauska tehdä omaankin puutarhaan.

Kukista tulppaanit olivat koristelussa pääosassa.

Mutta olihan siellä toki paljon muutakin, kuin tulppaaneja.

Silti tämä osasto viehätti eniten omaa silmääni.

Ja näistä miniatyyrimaailmoista saattaisi hyvinkin tulla seuraava innostus. Kaikki siis nukkekotikoossa.

Näiden kuvien myötä,

keväisen kepeää viikonvaihdetta sinulle!

Värikollaasi - keltaista ja vihreää

2010-04-07T12:15:00.000+03:00

Tällä viikolla Värikollaasihaasteessa etsitään vihreää ja keltaista, kevään värejä. Etsimättäkin tuli mieleen pääsiäinen, ja siitä puolestaan kevään alkaminen.

Arki alkaa

2010-04-06T10:14:00.000+03:00

Siinä se sitten hujahti, viisi viikkoa vähän erilaista elämää. Todella hauskaa oli, vilkutuksia sinne Kyotoon!

Sen verran sain tehtyä nettihommiakin, että perustin uuden blogin. Sen on tarkoitus olla lähinnä nopeiden ja helppojen arkiruokien reseptivarasto. Olen kauhean huono kirjaamaan ylös tekemiäni ruokia, ja sitten siinä pakkaa käymään niin, että teen aina vaan niitä samoja ruokia. Jos joku vaan raskii omasta, hyvästä ohjeestaan luopua, ottaisin niitä kovasti mielelläni vastaan. Uusia ideoita kaivataan aina. Siis täällä, Kauhee nälkä

Kevät on edennyt sentään jonkin verran, vaikka tänä vuonna tuota lunta olikin niin mahdottomat määrät. Edelleen talon pohjoiskulmalla on vyötärölle asti ylettyvä kasa, katolta pudonnutta lunta. Ja siellä alla jossain lemppari kuunliljapenkkini, huokaus.

Mutta onhan paljon tapahtunutkin.

Maasta nousee toinen toistaan terhakampia päitä.

Jopa tavallista tavallisin rikkaruoho näyttää aika kuvaukselliselle, tähän aikaan vuodesta.

Ja toisaalla kuunliljat jo vähän pilkottavatkin.

Mustikkakin on jo kauniisti punertunut kevään kunniaksi.

Ja sinivuokko esittelee jo ujosti nuppusiaan.

Mutta nyt blogikierrokselle. Onpa hauska nähdä teitä kaikkia taas!

Pikaisia kuulumisia

2010-03-26T16:01:00.000+02:00

Nettitauko osaltani jatkunee vielä reilun viikon, mutta laitetaan nyt vähän sekalaista höpinää, että saan toivottaa kaikille samalla hyvää viikonloppua.

***************

Jousiammunta tuntuu tosi kivalle, mutta hurjan vaikealle. Joka ikinen kohta vartalosta pitäisi saada juuri tiettyyn asentoon, ja vielä joka kerta täsmälleen samanlaiseen asentoon. Alkaen varpaista, käsien kautta suuhunkin! Jos jonkun kohdan muistaakin, takuulla kahdeksan muuta unohtuu. Ja kun unohtuu, jälki on tällaista.

**************************

Yhtenä päivänä innostuin maalamaan, mutta kun en piirtää osaa, en saanut aikaiseksi kuin nätin värisiä pohjia. Niille sitten pojan kanssa puhalleltiin mustekuvioita. Näiden tekeminen on niin helppoa ja hauskaa, että suosittelen lämpimästi kaikille värien ystäville. Jokainen voi tuntea näiden kanssa itsensä pikkuisen taiteilijaksi.

**********************

Ja ihan äsken sain vielä ihanan tunnustuksen Tuuluskalta. Kiitos!♥

Sääntöjen mukaan tämä pitäisi ojentaa seitsemälle bloggaajalle, mutta nyt ei siihen valitettavasti ole aikaa. Ojennankin tämän siis ihan kaikille ihanille blogiystävilleni. Olette minulle tärkeitä.

******************

Nopan kera vilkuttelen teille hyvän viikonlopun toivotukset.

♥Pitäkää itsestänne ja toisistanne huolta!♥

Kaleidoskooppileikkiä

2010-03-19T13:16:00.002+02:00

Moni tuolla edellisessä postauksessa ihmetteli, miten noita kaleidoskooppikuvia tehdään. Tässäpä pieni selostus.

Ensimmäinen tapa on ohjelmallinen, onnistuu vaikka Gimpillä. Sen olen oppinut Pehmeän Piirron blogista, joten ei siitä sen enempää, tuolta löytyy hyvät ohjeet ja tosi hienoja mallikuvia.

Minä en ainakaan vielä, osaa noin upeita tehdä, mutta onneksi on helpompikin konsti. Tarvitaan vain kaleidoskooppi ja kamera.

Kaleidoskooppi asetetaan tiiviisti kameran linssiin, säädetään asetukset halutuiksi ja sitten vaan räpsimään.(Anteeksi huono kuva, meinasi kädet loppua kesken!)

Tuikkulyhty muuttuu hienoksi retrotapetiksi.

Tai kamera kukaksi.

Muotoja ja värejä riittää.

Haastevastauksessa halusin näkyviin vain värit, mutta sopivasti kaleidoskooppia kiertämällä näkyy tuttu hahmokin.

Tämänkään tekniikan keksimisen kunniaa en voi ottaa itselleni. Poika sen ensin keksi, minä vain matkin perässä.

Nyt en toivota aurinkoista viikonloppua, vaan oikein kunnon kaatosateen täyttämiä päiviä. Jospa sitten päästäisiin noista lumista edes hiukan eroon. Minä ostin jo uudet, punaiset kumisaappaatkin noita tulvapäiviä ajatellen.

Reipasta viikonvaihdetta!

Edit. Meinasin ihan unohtaa. Olisiko kenelläkään suomenkielistä ohjetta ns. Newfoundlandin lapasiin? Tuttuni on yrittänyt sellaista löytää, mutta kaikki ovat kuulemma englanniksi.

Värikollaasi - mustaa ja ruskeaa

2010-03-18T08:17:00.000+02:00

Kerrankin otin kuvat ihan tätä värikollaasia varten. Tähtäilin kaleidoskoopilla, leipäkoria, kirjahyllyä, Noppaa ja mustaa kiveä ruskealla pöydällä. Arvaatko mikä on mikä?

Kehyksistä tuli mielestäni liian levottomat, joten jos vaan aikaa riittää, teen vielä toisenkin version.

Täällä muiden näkemykset aiheesta.

Vahtikoira vartioi - vai oliko se sittenkin virtahepo?

2010-03-16T11:51:00.002+02:00

Tällainen kaveri piileskeli minun mielestäni lumihangessa. Mielenkiintoista, että vain poika näki saman, kuin minä. Muuten nähtiin mm. lumimiestä, virtahepoa, saukkoa, jopa talven henkeä. Kiitos kaikille näkyjä nähneille, oli kivaa yrittää nähdä sama, kuin te.

Sivujuonteena vinkkaan, että jos satutte Heurekassa käymään, niin menkää ihmeessä myös planetaarioesitykseen mustista aukoista. Se oli suositeltu yli 12-vuotiaille, mutta ainakin meidän kymppivee oli ihastuksesta ymmyrkäisenä. Visuaalinen kokemus oli niin hieno, että minulta selostus meni paikkapaikoin ihan täysin ohi korvien. Keskityin niin liitelemään pitkin ja poikin avaruutta.

Ja toisena sivujuonteena muutama kukka, jonka onnistuin virkkaamalla väkertämään. Lainasin kirjastosta kirjan, "Anna kaikkien kukkien kukkia, 100 hauskaa virkkaus- ja neulontaohjetta". Kokeilin noita virkkausohjeita, mutta täytyy sanoa, etten tajunnut suurinta osaa ohjeista lainkaan. Tästä ei nyt tämän suurempaa innostusta syntynyt.

Ja lopuksi vielä Elegian SusuPetalin blogiin laittama linkki, joka herätti minussa hillitöntä hihitystä. Käsityöt voivat joskus viedä kirjaimellisestikin mennessään. Mutta toisaalta, innostuminen on valtava energiavaranto, jota ilman moni asia jäisi toteutumatta.

Innostuksen energiaa siis päiväänne!

Minä aion innostua seuraavaksi jousiammunnasta. Kurssi alkaa perjantaina! :)

Kevään merkkejä

2010-03-10T07:11:00.000+02:00

Toinen toistaa suloisempia päiviä on nyt riittänyt. Lumet ovat jo vähän huvenneet, mutta onhan tuota tuplaten normaalimäärän verrattuna siltikin. Portaiden pieni läikkä on suurentunut jo miltei koko portaiden levyiseksi.

Fillarit ovat menettäneet huppunsa.

Vähän vihreääkin jo näkyy. Rantalaukkaneilikka on talvehtinut ruukussaan elinvoimaisen näköisenä.

Tuoksukurjenpolvi pilkottaa hangen kätköistä.

Tämä jokumikäliekin löytyi.

Ja pihlaja-angervon ensimmäiset silmut kurkkivat varovaisesti kevään kirkasta aurinkoa.

Mutta vielä on puoli metriä lunta, minun ja kasvihuonekauden välissä.

Vaan hauskoja muotoja sulava lumi saa aikaan. Mahdatteko nähdä tässä saman, kuin minä?

Kuvien myötä toivotan teille kaikille mukavia, aurinkoisia kevätpäiviä. Minun bloggaamiseni on vielä neljä viikkoa vähän hitaalla, johtuen japanilaisesta vieraastamme, mutta yritän ehtiä poikkeamaan kyläilemässäkin. Siitä tuli mieleeni, että mihin on hävinnyt Hikkoritien huusholli? Onko kenelläkään tietoa?

Aurinkovoimaa päiväänne!

Hyvää naistenpäivää!

2010-03-08T04:36:00.000+02:00

Oikein hyvää naistenpäivää, teille kaikille ihanille naisille!

Arvostakaa itseänne, ja saatte arvostusta.

Arvostakaa myös muita, ja saatte hyväksyntää.

Rakastakaa itseänne, ja saatte rakkautta.

Rakastakaa myös muita, ja saatte ystäviä.

Olkaa niin rohkeita, että uskallatte näyttää

heikkoutenne.

Olkaa niin vajavaisia, että muut uskaltavat näyttää

heidän heikkoutensa.

Ja ennen kaikkea, eläkää elämänne täysillä.

Nauttien ja hullutellen. Liika ajatteleminen saa vain

kulmat kurtistumaan ja vyötärön paisumaan.

Have fun, ladies!!

♫♫♫Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit saanut olla mukanaaaaa♫♫♫

2010-03-05T13:02:00.001+02:00

On noi koirat niin kivoja. Tuovat sisältöä elämään. Kuten vaikka umpihangessa rämpimistä pupunkiihko nenässään juoksevan ajokoiran perässä. Juuh. Toiseks jäin. Tai oikeastaan kolmanneksi. Pupu voitti, Noppa tuli sen verran voittajan elkein kotiin, että varmaan luuli voittaneensa, ja minä hävisin.

Koko soppa alkoi tuosta pahuksen lumesta. Se painoi märkänä niin paljon, että osa aidasta oli romahtanut länsisivulta. Noppa lähti länteen, mutta tuli kutsusta takaisin, korvat innosta lepattaen.

Ukkokulta korjasi aidan ja päivän pysyi rauha maassa, ja koira pihassa. Seuraavaksi tuuli pöllytti lumen niin valtavaksi kinokseksi aidan eteläsivulle, että nyt hankikannon kanssa siitä muodostui kuin silta, aidan yli. Noppa lähti etelään, mutta tuli kutsusta, juosten kuin tuli hännän alla.

Ukkokulta lapio lumen pois, ja päivän pysyi rauha maassa ja koira pihassa. Eilen päästin koirat pihalle, ja hetken kuluttua ihmettelin kun ajohaukku kuului normaalia pidempään ja turhan kaukaa. (Noppa innostuu joskus Cocoa jahdatessaan niin, että haukku nousee, mutta se kestää vain hetken ja liikkuu talon ympäri.) Tilannekatsaus osoitti Nopan lähteneen tällä kertaa pohjoiseen, metsään ja mitä ilmeisemmin joku jänöjussi kaverina.

Ei muuta, kuin ukkokullan kolmen kilon painoiset metsurinsaappaat jalkaan, ja perään. Lunta oli polveen asti, ja sellainen puolikantoinen keli. Juuri kun luulit pysyväsi hangen pinnalla, humps, pinta antoi periksi ja maa lähestyi nenää uhkaavaa vauhtia. Tulipa kerrattua kaikki suomen kielen kirosanatkin siinä samalla. Etteivät pääse unohtumaan.

Sanomattakin selvää, että turhaa puuhaa. Kyllä koira ja pupu yhden rapakuntoisen emännän päihittävät vaikka vain kävelisivät. Eivätkä kävelleet. Mikäs siinä sitten auttoi, kuin jättää koira sinne ja tulla kotiin. Laitoin kaikille naapureille tekstarin, että jos sattuvat ylimääräisen beaglen pihallaan tapaavan, saa palauttaa. Suloisen avuliaita viestejä tulikin takaisin, vaan kukapa tuollaista kiinni saa. Mutta parin tunnin lenkin jälkeen koira sitten kai kyllästyi ja palasi kotiin. Onnellisena ja väsyneenä. Unelmansa toteuttaneena.

Ihmisille tyypilliseen tapaan, emäntä sen sijaan ei näyttänyt lenkin jälkeen yhtä rentoutuneelle.

Niin, että kuka halusikaan beaglenpennun?!

Tunnustus

2010-03-04T08:54:00.000+02:00

Sain näin ihanan energisen kukkalähetyksen Harakalta ja Elisalta. Lämmin kiitos teille molemmille. Tämä viikko on ollut henkisesti melko raskas, joten väriterapiaa tarvitaan.

Kiitos!♥

Haluan ojentaa tämän kaikille niille, joiden arki tuntuu raskaalle juuri tänään. Oranssi väri antaa voimaa ja rohkeutta, sininen rauhoittaa ja rentouttaa. Häivähdys valkoista muistuttaa valosta, jonka puutteessa moni kärsii masennusoireista talven pitkinä, pimeinä päivinä. Yrittäkää siis löytää aikaa myös lisääntyneestä valosta nauttimiselle.

Rentoutta ja voimaa päiväänne!

Teematiistai - 70-luku

2010-03-03T14:01:00.000+02:00

Vihdoinkin ehdin osallistumaan TeeTeen Teematiistaihin. Tälle viikolle tulikin helppo aihe, 70-luku. Pohjana on lempitunikani, josta en tosin ollut ihan varma, menisikö tuo jo enemmän 60-luvun kuoseihin hippiaatteineen?

Kihivas - Kevään korvalla

2010-03-02T08:00:00.000+02:00

Kihivas-haasteen aiheena tällä viikolla keväänkorva.

Kevään korva

Keväällä on korvat. Pienet, vihreät.

Tarkkaan kuuntelevat,

odotuksesta värisevät.

Värikollaasi - valkoiselle kaveri

2010-03-01T09:58:00.000+02:00

Värikollaasissa haetaan nyt värikavereita valkoiselle.

Huovutustöitä jälleen. Tällä kertaa kokeilin neulahuovutusta vanhaan kauppakassiin. Melkoista tikuttamistahan tuo on, ja jos noita enemmän innostuisi tekemään, pitäisi minun hermoillani olla vähintäänkin sellainen monineulainen huovutusjuttu (en tiedä mikä sen nimi on). Sillä homma ehkä sujuisi vähän sukkelampaan, ja vähemmillä käsikrampeilla.

DogFriday - Talvirieha

2010-02-26T06:20:00.000+02:00

DogFriday hakee tällä kertaa kuvia talviriehasta.

Meillä talviriehaa vietetään ahkerasti joka ikinen päivä, ja vielä moneen kertaan päivässä.

Kaverin saaminen olikin Nopalle valtavan upea juttu, ja yhteiselo sen kanssa muuttui heti paljon mukavammaksi. Nyt koirat purkavat enimmät tekemisentarpeensa keskinäiseen kisailuun.

Pidetään peukkuja, että video suostuu kaikille näkymään.

Reipasta viikonloppua!

Kevät kävi kylässä♥

2010-02-25T15:33:00.000+02:00

Ah tätä onnea. Kevät on alkanut!♥♥♥♥

Ensimmäiseksi huomasin portaan kulman pilkistyksen. Suloinen, auringon sulattama läiskäre.

Ellette usko tuota, katsokaas tätä! Jo melkein puolet katosta sulatettu.

Ja taivas oli jälleen sinistäkin sinisempi.

No okei, myönnetään. Toisessa suunnassa oli vähän pilvisempää.

Ja onhan tuota luntakin vähän vielä.

Mutta ensimmäiset pihakaffet on nautittu ihanassa auringonpaisteessa, kun poika lupasi ne minulle kannustuspalkinnoksi imuroinnista. Tietää kyllä, mistä narusta äitiä kannattaa vetää.

Jopa pihalamppu näytti mukavalle tässä valaistuksessa.

Ja eikös tässäkin ole jotain pientä elämää jo havaittavissa? Onhan?

Tai tässä?

No tässä nyt ainakin! Huomatkaa irronnut silmun suojakuori.

♥Ihanaa, alkanutta kevättä kaikille!♥

Huopamunat

2010-02-25T06:28:00.001+02:00

Ou jeah, taas toimii bloggeri. Melkein tuli vieroitusoireita, kun päivän on nettipimennossa, hih. Onneksi sentään oli taas aivan täydellisen kaunis talvipäivä, jota ihastella.

Mutta siis huopamunistahan minun piti kirjoittamani. Minä kun innostuin jo aloittamaan pääsiäisaskartelut, kera pojan ja äitini. Tällä kertaa Apulainen komennettiin muihin hommiin. Ja tällaisia saatiin aikaiseksi.

Ensin pyöritellään vaikka ylijäämälangasta munaa muistuttava kerä, joka pistellään muutamalla neulanpistolla tukevaksi. Keriminen kannattaa tehdä aika tiukkaan, muuten tuloksena on ns. löysä muna, joka leviää käsiin ikävästi.

Pohjana voi käyttää myös esim. tilkkua jostain vanhasta neuleesta, ja toki koko munankin voi tehdä huovutusvillasta. Silloin villaa tosin kuluu melkoinen määrä.

Seuraavaksi munan päälle levitellään ensimmäinen kerros villaa. Väri on täysin vapaavalintainen. Tähän mallimunaan tein valkoisen pohjan, koska se näkyy kuvassa parhaiten.

Villaa tökitään huovutusneulalla sen verran, että villa jää pohjaan kiinni. Muuten huovutusta aloittaessa on melkoinen työ saada villa pysymään paikoillaan. Huovutusneulahan ON terävä, joten varokaa näppejänne. Poika kertoi, että kun heillä oli huovutusta, opettaja oli jo ennen aloitusta pyytänyt luokan avustajaa menemään käytävään, laastaripaketin kera. Ja paikattavia kuulemma riitti.

Sitten vaan huovuttamaan. Muna kastellaan kevyesti lämpimällä saippuavedellä ja pyöritellään käsissä, kuin pullaa leipoisi. Mitä enemmän jaksaa pyöritellä, sitä tiukemmin huopuu.

Näitä vaiheita toistellaan, kunnes muna on halutun näköinen. Tässä seuraava kerros odottaa huovuttamista.

Ja tällaisia niistä sitten valmiina tulee. Huovuttaessa värit sotkeentuvat kauniisti toisiinsa

Luovuuden ja leikkimielen täyttämiä hetkiä päivääsi!

Talven ihmemaa

2010-02-23T09:11:00.000+02:00

Eilisen päivän ansiosta, jaksan taas tätä talvea muutaman hetken.

Aurinko paistoi suloisesti, ja pakkasta oli alle kymmenen astetta. Ei siinä voinut muuta, kuin nauttia sinisestä taivaasta ja valkeista pilvenhattaroista.

Ja ihastella tuhansin timantein koristeltua lunta

Päivä houkutteli myös leikkimään kameralla.

Tässä automaattiasetuksilla otettu kuva hedelmätarhasta.

Asetuksia rukkaamalla, poutapilvet muuttuivat melkeinpä uhkaaviksi. Kuvauspaikka sama, kuin edellisessäkin kuvassa, kamera vain suunnattu ylemmäs.

Värejäkin löytyi.

Aina vaan synkempää.

Mutta oikeasti aurinko paistoi kauniisti, ja Cocokin nautti lumesta, omalla tavallaan.

Suloisia talvihetkiä!

Kihivas - Mihin vie...?

2010-02-22T08:19:00.000+02:00

Kihivas-haasteessa taas kuvan vuoro. Tässä alkuperäinen ja kysytään, Mihin vie...?.

***********

Kesään mieleni vie

Nyt riittäisi jo lumi ja jää,

talven tuima tuisku.

Tahtoisin tuntea ruohon tuoksun,

nähdä vapaan veden liikkeen.

Oi kesä. Taistele,

taistele talven valtaa vastaan!

Gloxinia

2010-02-19T07:14:00.002+02:00

Fanfaarien soidessa, julistetaan Tuuluska tämän arvauskisan voittajaksi!!!

Kyseessä oli siis gloxinian ensimmäiset lehdet.Tietenkin tuollainen äärettömän merkityksellinen ja jännittävä tapahtuma oli valokuvaankin ikuistettava. Ja kun kuvia ei tule kovinkaan usein karsittua, kovalevy pullistelee tällaisia toinen toistaan mielenkiintoisempia kuvia, heh.

Mutta gloxiniasta piti puhumani, se kun on yllättänyt minut ainakin näin alkuun ihan täysin. Jotenkin olen ollut siinä uskossa, että se on hurjan vaikea kasvatettava, mutta paremminhan tuo on kasvanut, kuin aiempina vuosina kokeilemani begoniat. Nyt taimi on jo näin tomera.

Noita alkuja on tullut lisääkin, viisi yhteensä. Melkoinen puska niistä syntyykin, jos kaikki jaksavat kasvaa. Tällainen siitä pitäisi isona tulla.

Onko muilla kokemusta gloxinian kasvattamisesta? Löytyisikö hyviä vinkkejä kukinnan onnistumiseen?

Kaikkea hyvää viikonloppuunne, nauttikaa elämästä!

Neljännen kansion neljäs kuva

2010-02-18T07:00:00.000+02:00

Eijan kudontaputiikista lennähti uudelle kierrokselle tämä haaste.

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.

2. Valitse neljäs kuva kansiostasi ja julkaise se blogissasi.

3. Selitä kuva.

4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama

Minun valokuvakansioni ovat niin suloisessa sekamelskassa kahdella kovalevyn asemalla, ettei tehnyt tiukkaakaan valita uutta neljättä kuvaa. Tämä kuva on C:aseman Picasan neljännen kansion neljäs kuva. Voittekin tässä samalla sitten arvailla, mitä olen tärkeänä kuvaan ikuistanut, eh. Kuva on tämän vuoden tammikuun lopulla otettu.

Haastan Katan, Rosmariini&Timjamin, Milan ja Hannan. Heillä en ainakaan muista tätä nähneeni.

Kihivas - Dura necessitas

2010-02-17T08:10:00.000+02:00

Kihivas-haasteen aihe on tällä viikolla Dura necessitas - ankara välttämättömyys. Yleensä käyn katsomassa muiden vastaukset vasta omani laadittuani, mutta nyt teki mieli käydä poimimassa vähän vinkkejä, jotta löytäisin edes jonkinlaisen ajatuksenpoikasen aivoistani. Tosi vaikea aihe minulle! Hillitsin kuitenkin itseni, ja aikani kuviani selailtuani sain kuin sainkin puristettua jonkinlaisen vastauksen.

Dura necessitas - Ankara välttämättömyys

Ihmiskunnalle kasvit ovat välttämättömyys,

kasveille ihminen on vain yksi muiden ruokittavien joukossa.

DogFriday - Rakkauspäivä

2010-02-16T08:50:00.001+02:00

DogFriday - rakkauspäivä.

Joku söpöstelykuvahan tähän oli valittava. Rakkaudesta koiriin meillä on viime päivinä kotona puhuttukin. Meidän kun tekisi kovasti mieli teettää pennut Nopalla seuraavasta juoksusta.

Minulla on haave oman koiran pentueesta ollut jo parikymmentä vuotta, mutta tähän asti ei kohdalle ole osunut sellaista koiraa, jolla olisin pennut halunnut teettää. Kaikilla on ollut joku "vika", jota en ole halunnut eteenpäin siirtää. Noppa on loistavaluonteinen, terve ja kaunis koira, joten se olisi täydellinen äitikoiraehdokas.

Ainut ongelma siinä on sitten pentujen sijoittaminen uusiin koteihin. Mistä kummasta löytyy kaikille hyvä ja rakastava koti? Entä jos joku joutuukin ns. huonoon perheeseen jossa sitä kohdellaan huonosti. Voi kauhistus! Vaan eihän niitä itsekään voi kaikkia pitää.

Kaksi koiraa on oikein hyvä määrä, vaikkapa viisi olisi jo ihan mahdoton. Periaatteessa en haluaisi edes kolmatta koiraa, mutta jos "omat" pennut teetetään, jää niistä ihan takuulla yksi kotiin. Eihän tällaisia söpöläisiä raskisi millään kaikkia pois laittaa?

P.s. Satutko tuntemaan loistavaa isäkoiraehdokasta? ;)

Värikollaasi - mustaa ja keltaista

2010-02-15T11:18:00.001+02:00

Tällä viikolla värikollaasissa haetaan mustaa ja keltaista.

Tämä on tehty Gimp:llä ja Picasalla. Tästä kollaasista olenkin hurjan iloinen, koska sitä tehdessä vihdoin ja viimein tajusin ainakin hämärästi Gimpin tasojen toiminnan.

Hyvää Ystävänpäivää!

2010-02-13T08:03:00.002+02:00

Tai kuten eräs ekaluokkalainen nuorimies runoili ystävänpäivän kunniaksi:

"Sun ikkunasi on niin musta,

että se mulle terveisiä tuo."

Hauskaa Ystävänpäivää!

Aamu

2010-02-10T10:11:00.001+02:00

Päätä särkee, korvissa humisee. Henki ei kulje, kuin suun kautta haukkomalla. Aivastuspuuska iskee viiden minuutin välein, ja saa aivot salamoimaan. Ulkolämpömittariin on tullut joku vika, kun se näyttää -17 astetta ja kotiapulainen on sotkusta päätellen ottanut loparit.

Vaan onhan asioilla hyvätkin puolet.

Kanakeitto tuntuu taivaalliselle kipeässä kurkussa, eikä selän lepuuttaminen sohvalla loikoillen tunnu lainkaan huonolle vaihtoehdolle.

Ja ennen kaikkea, aurinko paistaa!!

Auringon ympärillä näkyi kaunis, värillinen kehä.

Aurinkoista päivää sinullekin!

Nyt on juuri oikea ilma nauttia kupillinen kuumaa, vahvaa kaakaota.

Ehkä jopa kermavaahtokoristeella?

DogFriday - Sunnuntai

2010-02-09T15:17:00.001+02:00

DogFridayn tämän viikon haastesana on Sunnuntai.

Tämäpä sattui sopivasti. Meillä oli nimittäin huippuhauska sunnuntai!

Emäntä heräsi jo joskus kahden aikaan yöllä, ja tuli sohvalle notkumaan. Meidän mielestä se sais nukkua siinä vaikka joka yö, kun nuo ovat sen verran tiukkapipoja, etteivät päästä meitä edes yläkertaan. Makuuhuoneesta, saati sängystä puhumattakaan! Sohvalla sen sijaan saa köllötellä kyljessä kiinni, ah. Poika näyttää tässä mallia, kun emäntä ei kuulemma kehtaa. Oi, että tuossa olikin mukava nukkua! Poika oli kuumeessa, joten kerrankin se malttoi nukkua päivällä. Mutta ei se poika siis sunnuntaina kuumeessa ollut. Eikä nukkunut mun kanssa. Vaan emäntä. Joka ei sekään ollut kuumeessa. Krhm, miten tää nyt meni näin vaikeaksi?

Nooh, kuitenkin. Kun siitä sitten jaksettiin nousta, kömpi emäntä suoraan keittiöön. Normaalin kahviaamiaisen sijaan, se alkoikin paistaa lettuja!! Eihän siinä malttanut edes aamupissalla käydä, vaan jalat ristissä Cocon kanssa vaan odoteltiin lettuja, slurps. Lettujen kanssa kävi vähän nolosti, kun me syötiin ne ennen kuin emäntä ehti saamaan kameran valmiiksi. Mutta kävisikö tällainen ylipursuneen taikinan kuva? Tulisko siitä lettufiilis? Samassa kattilassa se lettutaikinakin oli!

Mutta päivän kohokohta oli vielä kuitenkin edessä. Emäntä sai nimittäin päähänsä, että hiihtämään pitää päästä! Me kaikki muut yritettiin vähän puhua sohvan puolesta, mutta ei siinä mikään auttanut. Lähdettävä oli. Ja kyllä siellä sitten olikin hauskaa!

Me oltiin emännän vyötäisillä Flexissä kiinni, ja tosi tyylikkäästi juostiin siinä ladun vieressä. No Coco yritti aina välillä juosta ladulla, kun se oli mukana ihan ensimmäistä kertaa. Mutta oppihan sekin sitten, ettei siihen saa mennä. Tulee kuulemma tassunjälkiä, ja ihmiset eivät tykkää. Ajatelkaa nyt, parista tassunjäljestä saavat sydämentykytyksiä. Hassua. Mutta nyt siis ihan aito kuva sunnuntailta. Tadaa!

Siinä me odotellaan, että emäntä saisi kuvansa jo otettua, ja jatkettais matkaa. Onhan noi kuvat ihan kivoja, mutta vähän tylsää odotella aina niiden ottamista. Kun tuo emäntä on muutenkin niin hirmuisen hidas. Kesällä sentään se saa vähän vauhtia itseensä, kun ottaa fillarin avukseen.

Tällaisissa maisemissa me nyt reippailtiin.

Lenkin jälkeen olikin sitten sopiva aika pikku tirsoille. Isännän sylissä on kohtuullisen mukavat oltavat.

Muistakaahan tekin ottaa rennosti, ja nauttia elämästä!

Terveisin, Noppa

Kihivas - Hiljaisuuden takana

2010-02-09T07:40:00.001+02:00

Kihivas-haastessa katsellaan tällä kertaa Hiljaisuuden taakse.

Alkuperäinen kuva.

************************************

Värikollaasi - mustaa ja vihreää

2010-02-08T09:05:00.003+02:00

Tämänkertainen värikollaasipari on sen verran kamala, että se houkutteli heti kokeilemaan.
Kiitos Inkivääri näistä haasteista, tämä väriparijuttu on tosi mainio idea. Joutuu laittamaan ajatuksensa ihan uusille urille.

Muiden värikollaasit löytyvät täältä.

Tämä kollaasi on tehty Picasalla.

Edit. Unohdin sanoa, että kuvat ovat pojan ottamia.

Kihivas - Aamutuimaan

2010-02-05T10:51:00.001+02:00

Tämän viikon haastesanana on Aamutuimaan.

Huoh, minä en totisesti ole mikään aamuihminen. Silmät aukeavat vasta jossain toisen ja kolmannen kahvikupin väillä. Ensimmäiseen tuntiin en saa vastaukseksi annettua kuin "yhym" ja "jaa".

Mutta kyllä kesäaamuissa on silti sitä jotain. Kun voi tassutella ihanalle tuoksuva kahvikuppi kädessään, vaaleanpunaisissa läpsyköissä ulos, eikä palella yhtään. No villasukista en kyllä luovu kesälläkään, mutta siis ei kuitenkaan palella.

Terassille paistaa aurinko heti aamusta, mutta valtava tammi luo sille ihanaa suojaa ja varjoa. Linnut tirskuttavat ympärillä ja omenapuut levittävät suloista, makeaa kukkaistuoksua ympärilleen.

Kahvin jälkeen on aika lähteä puutarhakierrokselle tarkistamaan, mitä yön aikana onkaan tapahtunut. Kukkiiko tänään joku, joka ei eilen vielä ehtinyt?

Täällä muiden näkemyksiä aamutuimasta.

DogFriday - Joukossa tyhmyys tiivistyy

2010-02-04T11:04:00.000+02:00

DogFridayn haasteena on tällä viikolla "Joukossa tyhmyys tiivistyy". Tähän oli tosi vaikeaa löytää mitään ajatusta, mutta laitetaan nyt yksi leikkivideo.

Joidenkin mielestä koirat/eläimet ovat tyhmiä, ja niitä ihastelevat ihmiset vielä tyhmempiä. Leikkiminenkin on tyhmää, joutavaa riekkumista. Ja kaikenmaailman kuvien ottaminen vasta tyhmää onkin! Ja niiden typerien, huonojen valokuvien ihasteleminen, hohhoijaa. Entäpä sitten bloggaaminen? Laumasielujen typerää itsensä esille tuomista, nih!

Tässä teille siis; tyhmyyden tiivistymä.

Tiivistäkää tekin tyhmyytenne, ja tehkää jotain älytöntä.

Se virkistää kummasti!

Värikollaasi - mustaa ja oranssia

2010-02-01T23:11:00.000+02:00

Värikollaasin värit ovat tällä viikolla musta ja oranssi.

Tällä kertaa ongelmana oli lähinnä runsaudenpula. Oranssi on ehdottomia lempivärejäni. Ei tosin vaatteissa tai sisustuksessa, mutta kasveissa ja valokuvissa. Rakastan hehkuvaa oranssia valokuvassa!! Siksi nyt onkin pakko laittaa kaksi kollaasia. Lempivärin kunniaksi!

Ystäväterapiaa

2010-01-29T13:40:00.000+02:00

Tämä viikko on ollut aika vaikea. Selkää särkee niin, ettei sen kanssa jaksaisi olla, ja mieli mustenee samaa tahtia. Onneksi eilen sain kunnon tujauksen ystäväterapiaa, kun pääsin Turun Taidemuseon uuden näyttelyn avajaisiin ystäväni kutsumana.

Arno Kasvin kertoessa, että "Näyttelyssä oli muutama ihan kiva kukkataulu" nautittiin lasillinen (no okei, muovimukillinen) kuohuvaa, kaunista esikkoa ihastellen.

Kierreltiin katselemassa vähän tauluja ja toivuttiin näkemästämme kupillisella kahvia, ja suussa sulavalla limejuustokakulla. Leivoksen väri oli kukkaisteeman takia reippaan mintunvihreä, minkä takia ihanuus meinasikin jäädä minulta kokeilematta. Onneksi muutin mieltäni, hyvää oli! Kivaa oli myös leivoksen päällä ollut leukoijan kukka, joka maistui...no ei totta puhuen oikein paljon miltään, vähän vihreälle. Tykkäsin silti.

Taidemuseon aulakin oli koristeltu muutamalla kauniilla kukkalaitteella.

Vaan parasta oli kuitenkin ystävän kanssa jutustelu. Tämä kimppu olkoonkin omistettu ystävyydelle. Ilman ystäviä elämä olisi kovin mustavalkoista.

Kohta pääsenkin tapaamaan toista ystävää, joten eiköhän tämä taas tästä.

Hauskaa viikonloppua,

omasta tai ystävien seurasta nauttien!

Kihivas - Kivi kätkee salaisuuden

2010-01-27T10:22:00.001+02:00

Tästä kuvasta lähdetään liikkeelle tämän viikon Kihivas-haasteessa.

Ja tällainen siitä sitten syntyi.

"Äiti, mua väsyttää vielä."

DogFriday - Aamu

2010-01-26T06:42:00.001+02:00

DogFriday haastaa kertomaan tällä viikolla aamusta.

Eräänä uneliaana sunnuntaiaamuna

Edellisenä iltana sohvan tyynyt ovat jääneet yhteen kasaan.

Siitäkös Noppa ilahtui.

Kysyi toki ensin, "Saanhan?"

Makusteli ja tunnusteli paikkaa,

ja totesi sen riittävän pehmeäksi.

Peittokin järjestyi, kun sopivasti kiemurteli.

Coco oli tapansa mukaan hengessä mukana, mutta ei kuitenkaan ihan tapahtumien
keskipisteessä.

Lopulta Nopallekin tuli kai kuuma, ja oli pakko mönkiä tyynyvuoren alta pois,

aamunokosia jatkamaan.

Rentoa tiistaita!

Värikollaasi - mustaa ja sinistä

2010-01-25T11:45:00.000+02:00

Tällä viikolla värikollaasin väreinä ovat musta ja sininen.

Muiden näkemykset ihasteltavina täällä.

Värikästä viikkoa!

Neljäs kuva

2010-01-25T10:55:00.003+02:00

Seuraava haaste lennähti Elisan blogista.

Säännöt:
1. Avaa neljäs kansio jossa säilytät valokuviasi
2. Valitse neljäs kuva kansiostasi ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Neljäs kansio on 17.1. 2010 ja tässä sen neljäs kuva. Sain tämän, kevään ensimmäisen tulppaanikimpun, ukkokullalta ja pojalta, lohdutukseksi suruuni. Ja kyllähän näin eloisa väri mieltä piristääkin! Tosin juuri tässä kuvassa ei väri oikein näy, kun olen kokeillut kuvata noita sisuskaluja.

Kenethän sitä sitten haastaisi, kun aika moni tämän on jo saanutkin? Luulen, että Lastulta löytyy hyvä juttu, kuvaan kuin kuvaan. Ja Kaanonilta myös. Tarun kansiot ovat niin täynnä upeita kuvia, että joku niistä olisi kiva nähdä. Ja veikkaanpa, että myös Marikalta löytyy joku hauska.(Haastoin ensin Elegiankin, mutta onneksi huomasin ajoissa, että hänellä on nappi, jonka mukaan hän ei halua osallistua näihin! :) )

24.1.

2010-01-24T10:20:00.002+02:00

Sirokon blogista löytyi tällainen kiva haaste.

"Etsi digikuvistasi kuva tasan

*puolen vuoden takaa

*yhden vuoden takaa

*kahden vuoden takaa

*jos löytyy, niin myös kolmen vuoden takaa!

ja kerro mitä kuvassa tapahtuu. Jos yksityisyyden suojelemiseksi et halua julkaista kuvaa, sallittakoon :) parin päivän heitto päivissä; jospa sitten löytyisi jotain! "

24.7.2009
Puoli vuotta sitten, eli 24.7. Ollaan oltu Sturm Und Drangin (pojan silloinen suosikki) konsertissa Paraisten Rowlit-festareilla. Se on ihanan rauhallinen perhetapahtuma, jossa kaljanjuonti ei ole pääosassa. Suurin osa väestä on lapsiperheitä (ainakin alkuillasta) joten musiikkikin on valittu sen mukaan.

24.1.2009

Koko tammikuulta ei ole näköjään yhtä ainutta kuvaa. Tosin huomasin, että Picasa on suurinpiirtein arponut nuo päivämäärät kansioihinsa, mutta en millään jaksa jokaisen kuvan päivämäärää erikseen tarkistaa, joten Picasan tietojen mukaan mennään. Lähin päivämäärä löytyy 2.2. ja silloin on ollut huikaisevan kaunis talvipäivä, lumileikkien aika.

24.1.2008

Vuonna 2008 en ole kameraa kovin innokkaasti ulkoiluttanut, ja sen vuoden ensimmäinen kuvauspäivä löytyykin vasta pääsiäiseltä. Pääsiäiskokkoa siis ollaan isäni luona polttamassa.

24.1.2007

Vuonna 2007 tätä päivää lähin kuvauspäivä löytyy 6.1.2007. Hassua kyllä, tämäkin kuva taitaa olla isäni kokonpoltosta. Kokonpoltto on niin hauskaa, ettei siihen aina sen kummempaa syytä tarvita, siellä palaa niin joulu-, juhannus-, kuin tammikuunkin kokko.

Taajamaluontoa

2010-01-22T10:30:00.005+02:00

Nämä kuvat on otettu jo viime viikonloppuna, mutta en vain ole saanut aikaiseksi niitä tänne

laittaa. Idean kuviin antoi Tuuluska ja aihetta on tarkoitus jatkaa, kunhan löydän sopivan
hetken kuvaamiseen. Mutta ensimmäinen osa taajamaluontoa tässä.

Tarkoituksena oli siis löytää taajamasta luontokuvia niin, että pylväät sun muut nykyelämän
merkit olisivat näkyvillä. Tämä ensimmäinen osa on otettu aamulla,
reilusti ennen auringon nousua. Hirmuisen vaikealle aihe tuntui!
Kamerana oli EOS 350d ilman jalustaa (ja kahden koiran kanssa :D)

Aloitetaan tällä, pitkällä valotusajalla otetulla, vähän hupsulla kuvalla.

Mutta taajama ja luonto kuitenkin läsnä.

Seuraavana risteys, joka esiintyi jo Luontokuvaajaa leikkimässä-postauksessa. Tolpat
pääosassa, mutta muuten kyllä tosi tylsä kuva. Tähän tarvittaisiin joku mielenkiinnon kohde,
kun tuollaisia risteyksiä on koko armas suomi täynnä. Nyt katsottuna olisi voinut päästää
vaikka koirat nuuskimaan tuohon nurmikolle, ja kuvata vähän alempaa. Risteys olisi toiminut
ehkä ihan kivana, erilaisena taustana?

Lähikuvien ottaminen on huomattavasti helpompaa.

Tämä.....mikähän tämä nyt sitten onkaan....kiehtoi korkeudellaan.

Menin vähän vielä lähemmäs, ja löysin mieleiseni kuvakulman.

Tämä kuva ei teknisillä ominaisuuksillaan loista, mutta jostain syystä lempikuvani.

Nyt kun laitan näitä kuvia tänne huomaan, että olen valinnut oikeastaan vain lähikuvia.
Olen edelleen mennyt siitä, missä aita on matalin! Tarkoitushan oli ottaa luontokuvia,
joissa taajama olisi läsnä. Se tavoite ei nyt oikein täyttynyt.

Jännityksellä jään odottamaan kommenttejanne. Rakentava kritiikki on enemmän kuin
tervetullutta! Uudet ajatukset innostavat näkemään asioita eri tavalla.

Samalla toivottelen ihanaa viikonloppua. Nauttikaa talvesta, ja menkää vaikka pulkkamäkeen. Se piristää kummasti!

Kevättä rinnassa

2010-01-20T20:16:00.005+02:00

Alkavan kevään kunniaksi!
(Raijan vinkki fontin suhteen taitaa olla melkoisen hyvä kompromissi, yes!? Tosin näin sen vain muokkaustilassa, nyt kaikki tekstit näkyvät taas saman kokoisina.)

Koitan samalla vaihtaa blogipohjaa, kun se musta alkoikin jo tympimään. Ja jos siitä vielä on apua näkemiseen, niin vielä parempi!

Viikonloppua ja kevättä kohti!

Värikollaasi - punaista ja mustaa

2010-01-19T08:30:00.002+02:00

Tällä kertaa haetaan punaista ja mustaa sisältäviä kuvauskohteita.

Edit. klo 10.08. Kiusaan teitä vielä, laittamalla saman tekstin neljään kertaan, koska Anonyymi sanoi rivien repsottavan ekassa versiossa. Mikä näistä on paras? Repsottavatko rivit, näkyykö sanat? Kiitos avustasi!!

Kyselen tässä samalla, että mitä mieltä olette tästä tekstikoosta ja ovatko rivit nyt sopivan mittaisia? Uunan kanssa jutellessa kävi ilmi, että tekstini on ainakin hänen koneeltaan katsottuna kovin pientä, ja rivit pitkiä. Minun koneellani on joku ihme ominaisuus, joka muuttaa kaikkien blogien tekstit samankokoisiksi, ja rivitkin ovat ihan sopivat. Mutta näkyykö tämä kaikille sopivana?

Ja täällä voitte käydä ihastelemassa muiden osallistujien ihania kollaaseja.

Askarrellen

2010-01-14T19:51:00.000+02:00

Eijan blogissa esillä olleista hienoista huovutustöistä sain kimmokkeen tämän päivän puuhailuun. PowerShot d10 on vedenpitävien kuoriensa ansiosta sellainen pullukka, ettei mahdu mihinkään valmispussukoihin. Tähän asti olenkin kuljettanut sitä vanhassa nahkahanskassa. Ajattelin siis hyödyntää ylijäämävillat kamerapussukan askartelemiseen. Laitan nyt oikein kuvallisen, piiiitkän opastuksen, miten sellainen tehdään, jos jollakulla muullakin sattuu epämääräisen kokoiselle pussukalle tarvetta olemaan.

Tarvikkeina tarvitaan:

-villalankaa

-huovutusvillaa

-muovialusta (itse käytän muovitettua froteeta)

-pesukone

-apulainen tai kaksi.Itselläni koira, mutta kissa, kani tai kumminkaiman kolmevee toimivat samalla periaatteella. Kaikista saa saman efektin.

Vaihe1
Pyydä apulaista siirtymään, ja levitä muovi lattialle.

Vaihe2
Muotoile muovin päälle haluamasi kokoinen ruutu villalangasta.

Pyydä apulaista väistymään ja lankojen sotkeennuttua, siirry takaisin vaiheeseen 1

Vaihe3

Yritä vakuutella apulaiselle, ettei tästä ole tulossa uutta, kivaa torkkupaikkaa hänelle, ja levittele samalla villat lankojen päälle.

Vaihe4

Hämää apulainen ulos kertomalla, että siellä on pupu/orava/tai vaikka jäätelöauto, ja siirry takaisin vaiheeseen 1.

Vaihe5

Totea, että kannattaisi ensin miettiä minkä kokoista ja mallista pussukkaa oikein oletkaan tekemässä! Tällä tavalla tehty työ ei kutistu siten, kuin kudotut villatyöt.

Siirry takaisin vaiheeseen 1. Toisella, tai viimeistään kolmannella kierroksella olet valmis siirtymään seuraavaan vaiheeseen.

Vaihe6
Koska apulainen kuitenkin on jo kyllästynyt olemaan ulkona, estä sitä tukehtumasta villoihin.

Vaihe 7

Loppusuora häämöttää! Kuten huomaatte mallia, väriä ja kuviota ehtii muuttamaan mielensä mukaan, eri vaiheissa.

Vaihe 8
Nyt vain nopeasti rullaat työn tiukalle rullalle alustamuovin avulla, ja solmit nyytin tukevasti kiinni. Pidä huoli, että villakierrosten väliin jää muovia varmasti joka kohtaan. Muuten kerrokset huovuttuvat toisiinsa kiinni. Sitten pesukoneeseen pyörimään. Jokainen kone huovuttaa eri tavalla, joten vain kokeilemalla löytyy sopiva ohjelma ja lämpötila. Hienopesu +30 - +40 on sellainen, mistä voi aloittaa. Jos laittaa koneeseen vaikka vanhat farkut kaveriksi, huopuminen on tehokkaampaa.

Sillä aikaa, kun kone tekee varsinaisen työn, voi vaikka aikansa kuluksi ottaa kuvia ihanan värisistä villatupsuista.

Vaihe 9
Tadaa! Pussukka valmistuu ompelemalla saumat ompelukoneella. Ne, joilla on vielä kärsivällisyyttä jäljellä, voivat toki ommella käsinkin.

Vaihe10
Kisko valmis pussukka pois apulaisen hampaista/kynsistä/käsistä, ja korjaa syntyneet vahingot, tai siirry vaiheeseen 1

Rentouttavia askarteluhetkiä!

Luontokuvaajaa leikkimässä

2010-01-13T17:39:00.001+02:00

Tämä postaus on odottanut vuoroaan jo viikon verran, ja kuvat otettu ihan tätä tarkoitusta varten eräällä aamulenkillä koirien kanssa. Idea tähän lähti mm. Elisan ja Tarun ihanista luontokuvista.

Taajamassa luontokuvien ottamisessa on ihan omat haasteensa, ellei halua joka kuvassa esiintyvän valomainoksia, liikennemerkkejä tai lyhtypylväitä. Kuvamuokkauksellahan niitä tietysti voisi poistaa, kun asian opettelisi, mutta jotenkin se ei vaan tunnu oikealta. Siinä on vähän huijaamisen maku, vaikka tuo muokkaaminen onkin taiteenlaji sinänsä. Mukavammalle kuitenkin tuntuu ottaa kuvia jotka esittää sellaisena kuin ovat. Tai sitten tehdä ihan erikseen muokattuja kuvia, sellaisia joista ei tarvitse miettiä, että onkohan tuota muokattu.

Tietynlaista huijaamista on tietysti myös kuvien rajaaminen sellaisiksi, ettei niissä kaikki näy. Mutta toisaalta valokuva on aina kuvaajan halujen mukaan rajattu. Valokuva valehtelee aina.

Valitan, että osa kuvista on aika tärähtäneitä. Kuvaaminen hämärässä, kovassa pakkasessa, tumput kädessä ja kaksi koiraa remminpäässä vaatii veronsa.

Taivas oli kaunis, vaan jotenkin sen kauneus häviää pylväsviidakkoon.

Näin tiukasti rajattuna (ja vieläkin näkyy yksi valomainos ja valotolppa) kuva taas muuttuu aika tylsäksi.

Jatkoin edellisessä kuvassa näkyvää tietä eteenpäin. Valaistus muuttui jatkuvasti, auringon kiivetessä taivaalle. Vaan eipä pääse taivaan ihanat värit oikeuksiinsa tässäkään. Valintatalon kyltti häiritsee, ja nuo rakennukset tekevät metsänrajasta suttuisen.

Siirryin siis edellisestä kuvasta muutaman askeleen pellolle päin (ja humpsahdin lumen täyttämään ojaan) ja vihdoin löytyi kuvakulma, jossa ei näy kaikki rääpikkäät.

Jatketaan matkaa eteenpäin.

Jostain syystä pidän noista nuorista männyistä kovasti, vaan kovin kuvauksellinen ei ole heidän olinpaikkansa.

Tästä suunnasta kuvatessa saisi mukaan ihanat värit, mutta myös tolpat.

Aikani haettuani löysin kuvakulman, josta voisi kuvitella niiden kasvavan "luonnossa". Väreistä jouduin sitten tinkimään.

Helpoimmalla pääsee, kun pysyttelee oman pihan suojissa.

Tai suuntaa kameran taivaalle.

Hyviä kuvaushetkiä, ystävät!

Värikollaasi - mustavalkoinen

2010-01-12T13:48:00.000+02:00

Puuh, miten en ikinä opi näiden kollaasien tekemistä? Joka kerta hirveä takkuaminen, muutaman hassun valokuvan kanssa, äyh!

Mutta tällä kertaa tuli sentään valmista. Haasteaiheena oli mustavalkoiset jutut. Ei tullut miettimälläkään mieleen mitään kiinnostavaa mustavalkoista esinettä meiltä kotoa, joten päätin käyttää syksyllä kuvaamani hopeapoppelin lehdet. Alta lehdet ovat ihanan, valkoisen karvan peitossa, ja päältä kesällä vihreitä, mutta syksyllä ne muuttuvat mustanpuhuviksi. Hopeapoppeli onkin mielestäni parhaimmillaan juuri syksyllä, mustavalkoisten lehtien lepattaessa tuulessa.

Ja täällä muiden mustavalkoiset kollaasit.

Mitä näet?

2010-01-11T08:48:00.000+02:00

Kihivas-haasteena tällä viikolla kuva ja kysymys "Mitä näet?"

Minä näin kuvassa elämän kiertokulun. Lahoava puu ravitsee uusia sukupolvia. Syntyy uusia puita.

Muiden vastaukset luettavissa täällä.

Kuvakokeiluja

2010-01-08T11:29:00.002+02:00

Innostuin joulun aikaan leikkimään kameran erilaisilla asetuksilla. Kaikki kuvat ovat suoraan kamerasta, täysin muokkaamattomia. Melko erilaista jälkeä silläkin saa aikaan.

Ensin otin käsittelyyn amarylliksen

Sitten innostuin vielä kokeilemaan värinvaihtoja taulun kanssa. Ensimmäisenä taulu normaaliväreissä, sitten pari muunnelmaa. Pahoittelen kuvien huonoa laatua. Kokeilin samalla zoomaamisen vaikutusta, ja se teki hämärässä huoneessa kuvista aika rakeisia ja epätarkkoja.

Värikästä viikonloppua!

DogFriday - Malttamaton joulu

2010-01-07T10:29:00.000+02:00

DogFridayssa haastettiin kokoamaan kuvakertomus joulunajasta koirien näkökulmasta.

Jouluaattona oli kamala kiire.

Kuusi piti koristella,

vahtia vieraiden tuloa,

jahdata myyriä,

ja kaiken kaikkiaan pysytellä Über-valppaana koko pitkä päivä.

Kröh, taisi tassu luiskahtaa väärälle napille, siis näin valppaana.

Eiku! Noh, siis joka tapauksessa, rankkaa oli. Onneksi sentään seuraavana päivänä isäntäväki hoksasi kantaa patjan olohuoneen lattialle, joten päästiin mekin rentoutumaan. Torkkujen välillä Cocon kanssa pureskeltiin vähän toistemme korvia. Kokeilkaahan, se tuntuu TOSI ihanalle, ahh!

Kylässä olleen Napin mielestä se oli ihan bläääh. Se olis vaan halunnu juosta.

Vaan milläs sitä jaksaa, kun on kauhee joulustressi päällä.

Terveisin Noppa!

Tabula rasa

2010-01-05T11:21:00.000+02:00

Tabula Rasa

Mitä olisi pajun oksa, ilman taivaan sineä? Mitä sinisinkään taivas, tyhjänä?

Olkaamme toisillemme tyhjä taulu, jota vasten piirtyä.

Kauniina ja täydellisinä.

Täällä muiden näkemykset aiheesta.
Kihvas, luovuutta kuvin ja sanoin. 1/2010 Tabula Rasa

Haloja(a)!

2010-01-04T02:44:00.001+02:00

Halojata hoijaa, juhlat on sitten ohi, ja paluu arkeen alkakoon. Yhtä aikaa väsyneenä ja virkistyneenä. Selkä kiukkuaa ja flunssaa pukkaa, mutta silti loma ja perheen kanssa vietetty aika on aina yhtä mukavaa.

Lunta on tullut yhä vain lisää. Nyt sitä on jo näin paljon!

Vuoden 2009 viimeinen päivä alkoi komealla auringon haloilmiöllä.

Ja päättyi osittaiseen kuunpimennykseen. Se tosin oli sen verran vaatimattoman näköinen, ettei kuvaa tullut otettua, mutta vuosi 2010 päätti räväyttää esille puolestaan kuun halon. Sen kehä oli valitettavasti niin suuri, ettei millään mahtunut kokonaan kuvaan.

Meidän juhlat olivat hyvin rauhalliset, ilta kului lähinnä lasten touhuja katsellessa ja makkaraa kodassa paistaessa.

Ilotulitevastaavat olivat jälleen kerran hoitaneet hommansa loistavasti, eikä mitään jättimahtisupertykäreitä onneksi kuultu. Nämä erilaiset padat ovat minun suosikkejani, hiljaisia ja kauniita.

Kuvittelin ehtiväni toivottamaan Hyvää Uutta Vuotta ihan oikeana päivänä, vaan toisin kävi. Suurin aikasyöppö oli se, kun hoksattiin, ettei pojalla ole sopivia suksia. Rynnättiin siis kauppaan, muka tuosta vaan sukset hakemaan. Vaan eipä ole sekään enää niin helppoa! Ehei! Pitää ensinnäkin tietää, aikooko hiihtää perinteistä vai luistelutyyliä. Toisen tyylin suksilla kun ei vaan kertakaikkiaan voisi hiihtää toista. Noup! Luistelusuksiin ei voi laittaa pitovoidetta ja perinteiset hajoavat ensimmäisellä luistelupotkulla. ??? "Jaaha, no jos me kuitenkin otetaan riski, että ne hajoaa, ja otetaan sellaiset perinteiset. Mutta aika lyhyet, kun niillä pitäisi pystyä laskemaan kaikki kalliorinteetkin." Siitähän myyjä riemastui, ei kalliolaskusta, vaan siitä, että lyhyet. Ei,ei, ei! Perinteisen hiihtäminen ei vaan kertakaikkiaan onnistuisi liian lyhyillä suksilla! ??? "Tjaah, on tuo 150-senttinen kaveri hiihtänyt tähän asti 125-senttisillä suksilla. Vaan kun ei mahdu enää monot jalkaan." Tässä vaiheessa myyjä näytti siltä, että oli parasta vaihtaa kauppaa. Suunnattiin erikoisliikkeestä markettiin, toiveena tumpelohiihtäjien varustus. Vaan ei! Sielläkin vastassa oli erikoismyyjä, joka tiesi suksista ihan kaiken. Huuoooohhhhh! Siis missä ihmeessä myydään ihan tavallisia suksia? Sellaisia joilla voi vaan hiihtää!

Niin, ja siis tuo purkaus tuli aikeesta toivottaa, vähän jälkikäteen, loistavaa vuotta 2010!

Lunta

2009-12-30T11:05:00.000+02:00

Juu, nyt on sitten lunta. Täydellisen kaunista, kun puut on kuorrutettu paksulla lumikuorrutteella. Vaan mikäs on minun lunta ihastellessa, kun en joudu sitä kolaamaan. Ukkokulta huhki eilen pihan pariin otteeseen kuljettavaan kuntoon, ja taitaa olla sitä mieltä, että jo riittäisi lumentulo hetkeksi.

Eilen aamulla näytti tältä.

Illalla jo tältä.

Ja nyt tältä.

Aamulla aikaisin joku keiju kävi, ja puki maiseman hetkeksi upeaan, siniseen huntuun.

Koirat nauttivat lumileikeistä vähintään yhtä paljon, kuin lapsetkin.

Vaan sen jälkeen Coco näyttää tältä.

Minä puolestani kuljen näin eleganteissa varusteissa. Täällä on ollut niin vähälumisia talvia, etten enää omista pitkävartisia talvikenkiä. Joudun siis ukkokullan metsurinsaappailla rompsuttamaan.

Upeaa, talvista keskiviikkoa!

Anskukka

2009-12-29T09:28:00.000+02:00

Joulunpyhinä pääsin päätökseen, että Ansku muuttuu Anskukaksi. Ainakin virallisesti. Anskuksi minua toki saa edelleen nimittää, todennäköisesti itsekin välillä sitä vahingossa tulen käyttäneeksi, kun siihen olen niin tottunut. Mutta kotiväki tuntui tuon Anskukan omaksuvan aika helpolla, joten ehkä se sitten on lähimpänä minua. Kiitos vielä teille kaikille, jotka asiassa autoitte! Ilman vaihtoehtoja olisi ollut vaikeampi itseään uudelleen nimetä.

Joulu meni, kuten joulut menevät. Syöden, seurustellen ja löhöillen. Vieraita on ollut viime tiistaista alkaen joka päivä, eli täyden viikon, ja vaikka jokaikinen vieras on ollut odotettu ja mieluinen, nyt viettää muutaman päivän mielellään ihan vaan oman porukan kesken. Uudenvuodenaattona on sitten taas aika juhlia ja seurustella ystävien kanssa.

Jouluaatto meni tietysti lähinnä tarjoiluja järjestäessä ja lahjoja ihmetellessä. Joulupäivä otettiin rennommin, ja vain syötiin, nukuttiin, syötiin, pelattiin, syötiin, loikoiltiin, syötiin........Olohuoneen lattialla oli patja koko päivän, ja siinä kölliminen vaihtelevin kokoonpanoin, oli päivän parasta antia. Noppa ilmaissee tunnelman täydellisimmin.

Jouluna maa oli ihanan valkoinen, mutta eilen satoi sitten vettä taivaan täydeltä. Vähän jo kauhistutti tulevat liukkaat, mutta mitä vielä! Nyt taas sataa lunta, joten on odotettavissa todella kaunis päivä, lumikuorrutettuine puineen, jahka tuo pimeys väistyy. Päiväkin on jo selvästi pidentynyt ja aurinko jaksaa kavuta jo pikkuisen korkeammalle. Ahhh, kevät on ihan kohta täällä!

Täydellistä päivää teille kaikille!!

Hyvää joulua!

2009-12-23T05:35:00.001+02:00

Nyt joudun toivottamaan osalle teistä, hyvää joulua, vain täällä omassa blogissani. Ainakaan Vuodatus ei huoli kommenttejani, eikä myöskään Uunan joulukalenteri.

Viettäkää siis oikein ihanaa, ja tunnelmallista joulua! Tämä päivä menee vielä pesukonetta pyörittäessä ja jouluvalmisteluja tehdessä. Huomenna vain sitten nautitaan hyvästä seurasta, maukkaista ruoista ja kuusen loisteesta.

Tähtien tuiketta, ja lumen valoa jouluunne, tuokoon tämä Uunan ohjeella tehty tähtönen.

Vieroitusoireita

2009-12-22T08:35:00.000+02:00

Tajusin eilen illalla olevani riippuvainen. Kärsiväni vieroitusoireista. Ajatukseni palaavat yhä uudelleen ja uudelleen samaan aiheeseen. Koska? Oi, koska!

Oireet alkoivat noin viikko sitten. Ensin ei tuntunut missään, hui hai, kaipa sitä muutaman päivän kestää ilmankin. Nyt on viikko mennyt, ja psyyke alkaa rakoilemaan. Yhä vaikeammalle tuntuu olla ilman, yrittää keplotella jotenkin, päivästä toiseen.

Oikeastaan vaikeimmalle tuntuu nyt, kun kuulin, että ehkä jo tänään onnistuu! Illalla, kun ukkokulta tulee kotiin.....Odottavan aika on todellakin pitkä. Kuin purukumi, jota venytellään.

Mutta siis ehkä jo tänään saan pyykkikoneen toimimaan. Oi sitä autuutta!Olen jo suunnitellut, mitä ensimmäiseksi pesen. Lakanat. Laitan neljä tyynyliinaa, pussilakanan ja yhden aluslakanan. Puoli mitallista pesuainetta, ohjelma +60 ja kirjopesu. Suljen huolella sisimmät kannet, sitten uloimman. Napsautan virrat päälle, ja lopuksi vielä toimintonappulaa. Ohhhhhh!

Apua tarvitaan!

2009-12-21T11:17:00.000+02:00

Ajattelin, että uuden vuoden kunniaksi vaihdan nimeni. Blogin nimi pysyy ennallaan, mutta nimimerkki muuttukoon. Syynä siihen on se, että meitä Anskuja on täällä blogistaniassa melkoinen määrä. Kuten eräs kaima sanoikin, Anskuuntuvia nimiä on melkoinen lista. Olen jo mennyt laskuissa sekaisin, mutta jossain kymmenen bongatun Anskun paikkeilla olen tällä hetkellä! Aloittaessani ei tuollainen asia tullut edes mieleeni, kun en ajatellut kenenkään "vieraan" tätä lukevankaan.

Uusi nimi siis pitäisi keksiä. Ja siihen pyydän teidän apuanne. Mitä teille tulee mieleen minusta/kirjoituksistani/kuvistani, blogistani? Tai mikä olisi muuten vaan, kiva nimi? Nimen ei tarvitse muistuttaa Anskua, mutta toki saa. Ainut, mikä itselleni tulee mieleen, on Anskuish, mutta jotenkin se tuntuu vähän väkisin väännetylle.

Päivän kuvina lauantaiaamun tunnelmia.

Aurinkoista maanantaita!

Joulua odotellessa

2009-12-20T10:49:00.000+02:00

Odotatko joululahjaksi tietokonetta tai muuta teknistä vempelettä? Ellei pukki satu olemaan suosiollisella tuulella, onnistuisikohan tämä??

Ihan vaivihkaa sujutan tänne vielä pari pientä paperitähti kuvaa. Joku on nyt vähän koukussa näihin....

Tässä on yhdistetty molempia ohjeita.

Ja tämä sydän piti tehdä, kun kaikki paikat on jo täynnä tähtiä.

Tähtien tuiketta, ja lämmintä joulumieltä, ystävät hyvät!

Joulutähti, osa 3

2009-12-17T20:00:00.001+02:00

Teen nyt vielä yhden postauksen näistä tähdistä, vaikka varmaan jo alatte saada niistä pikku hiljaa tarpeeksenne...

Kuvassa vasemmalla oleva tähti on tehty edellisen postauksen ohjeella, ja oikeanpuoleinen, harvempi, eilisen telkkariohjelman ohjeilla. Vähän eri näköisiä niistä siis sittenkin tulee.

Inkivääri kertoi tuolla kommenteissani, että hänelläkin on tällaisen tähden ohje, joten odotellaan sitä, josko se olisi tuollainen harvempi. Ellei, yritän itse väsätä siihen huomenna jonkinlaiset ohjeet ja laittaa ne tähän.

Nonni, onnistuihan se! Miiwin blogista löytyi linkki juuri tuollaiseen oikeanpuoleiseen tähteen. Ja vielä selvyyden vuoksi kertaalleen vasemmanpuoleisen tähden ohje. Molemmat on tehty tavallisesta kopiopaperista. Kummasta muuten pidät enemmän?

Joulutähti, osa 2

2009-12-17T11:46:00.001+02:00

Innostuin vielä askartelemaan näitä pienempiäkin paperitähtiä. Näitä olen tehnyt jo useana jouluna, ja ohjeen saanut tuttavalta. Kuva tällä kertaa videomuodossa, toivottavasti näkyy kaikille.

Laitan tähän myös linkin Strömsön loistavaan opasvideoon, koska sain jo edellisessä postauksessa Elisalta moitteita ohjeen puuttumisesta, hih.
Joulutähti 2

Ja tässä vielä ohje, jonka löysin tuohon edelliseen tähteen. Ei ihan samalla tekniikalla tehty, mutta lopputulos samanlainen.

Joulutähti 1

Joulutähti

2009-12-17T09:16:00.000+02:00

Surffailin eilen illalla telkkukanavalta toiselle, ihan vaan aikani kuluksi, kun selkää särki, eikä oikein muutakaan voinut tehdä. Jokaiselta tuli vain toinen toistaa tylsempiä ohjelmia, ja olin varmaan jo kolmannella kierroksella, kun ykskaks näin aivan ihania paperijoulutähtiä! Ohje oli onneksi niin helppo, että ehdin sen siitä lennossa oppimaan, mutta valitettavasti en osaa kertoa, mikä ohjelma, tai edes kanava mahtoi olla kyseessä, kun tohkeissani säntäsi heti kokeilemaan niiden tekemistä. Oma keksintöni tämä siis ei ole, mutta minun mielestäni aivan ihana, ja käsittämättömän helppo tehdä.

Sinitaivas - testihaaste

2009-12-16T10:04:00.009+02:00

Sinitaivas -blogin Aino on aloittamassa uutta, kuvaa ja sanaa yhdistävää haastetta. Ideana on muokata annettua kuvaa, ja käsitellä se haluamakseen, sekä liittää siihen runo tai satu. Kuvankäsittely on se, mitä haluaisin oppia, joten tämä haaste on kuin minulle tehty. Tuo kirjoituspuoli voi olla vaikeampaa, mutta kokenut kaiken tietää, opasti mummoni, joten kokeillaan!

Alkuperäinen kuva.

Lehti ja lampi

Lehti katseli lampea. Tyyntä, kaunista veden pintaa.

Tunsi kateuden piston suonissaan.

Miksi tuo, mokoma, sai olla noin kaunis.

Alati muuttuva, aina upean näköinen.

Peilaili lehti kuvaansa kirkkaasta pinnasta.

Nyyhki, voihki.

Minä tällainen. Vihreä. Suonikas.

Joka päivä samanmoinen.

Vilkuili sivuilleen, näkisiköhän kukaan? Jos.

Kurottautui kohti sinistä vettä.

Läps.

Roiskautti kauniin pinnan rikki, täyteen laineita.

Vaan voi. Lampi pysyi kauniina.

Lehden kuvajainen vain rypistyi.

Edit. Jaaha, on vähän opettelemista tuossa kuvankäsittelyssä.....Kuvitelkaa kiltit, tuo valkoinen tausta pois, kun minä en osaa sitä poistaa. :)

Edit.uudelleen. Jes! Onnistuin poistamaan sen ruman, toispuoleisen valkoisen taustan, kiitos Korppi ja Elegia! Tosin nyt olen sitten sitä mieltä, että pienet valkoiset reunat tuossa olisivatkin hyvät......mutta niiden väsäämistä kokeilen toisella kertaa.

Edit. vielä kerran. En saanut rauhaa, ennen kuin kokeilin. Josko nyt olisivat reunat mieleiseni!? Jee, nyt kelpaa! Hölmöä muuten, ettei noita valkoisia osia näe lainkaan esikatselussa. Pitää aina ensin julkaista, ja sitten vasta näkyvät, mustaa taustaa vasten.

Koska tästä nyt tuli tällainen sohlauspostaus, laitan kaikki vaiheet vielä järjestyksessä esille. Siis, ensin oli tällainen eriparisilla reunoilla oleva kuva.

Sitten ei reunoja laisinkaan.

Ja lopulta kapeilla reunoilla.

Kiitos

2009-12-15T10:38:00.000+02:00

Huomasin juuri, että tänään tulee täyteen neljä kuukautta bloggaamistani.

Kiitos teille kaikille ihanille ihmisille. Olette antaneet minulle enemmän, kuin osaatte ajatellakaan. Ystävyyttä, ajattelemisen aihetta, tunteita herättäviä elämyksiä kuvienne ja juttujenne parissa. Hymyjä ja hyvää tuulta, joita käyntinne ja kommenttinne ovat kirvoittaneet. Kyyneleitäkin. Nöyrää ylpeyttä lukijoikseni kirjautuneista. Olen kaikesta tästä, ihan aidosti yllättynyt.

Aloittaessani, kuvittelin tänne kirjoittamisen olevan aika yksinäistä puuhaa, ennestään en "tuntenut" kuin Periferialifen Inkiväärin. Haasteblogeista en ollut koskaan kuullutkaan. Ajattelin, että ukkokulta lukee ja katselee kuvia toki velvollisuudesta, mutta siinäpä se sitten suurinpiirtein onkin. Lopun aikaa hölisen itsekseni.

Siksi hämmästys on ollut niin suuri,
siksi haluan toivottaa teille kaikille lämmintä ja iloista joulumieltä juuri tänään.

Tämä kuva on samalla vastaus DogFridayn joulukorttihaasteeseen, jota varten tämän kuvan alunperin tein.

Kaunis päivä

2009-12-14T15:54:00.000+02:00

Tänään oli aurinkoinen, kaunis päivä pikku pakkasineen, joten kamerakin pääsi hetkeksi ulkoilemaan.

Talvi yllättää joka vuosi, tänä vuonna ruusunkin.

Syysmaksaruoho sai valkoisen talvihatun.

Aurinko tekee niin matalaa kaarta, että yhdentoista aikaan aamupäivälläkin saa vastavaloon otettuihin kuviin auringonlaskun tunnelmaa.

Tämä kuva on otettu heti edellisen jälkeen, samoissa valaistusoloissa, samoilla kameran asetuksilla. Lähtökohta oli siis jokseenkin tuon ensimmäisen kuvan näköinen. Innostuin kokeilemaan, mitä kuvankäsittelyllä saan aikaiseksi, ja tässä tulos. Enää en ihmettele postikorttien upeita auringonlaskuja....

Mustaa ja valkoista - talvi

2009-12-14T07:57:00.001+02:00

Mustaa ja valkoista haasteblogin tämän viikon aihesana on talvi.

Ensin meinasin laittaa kuvan kuralätäköstä, sillä niitä täällä nykytalvisin riittää. Mutta viikonloppuna satanut lumi sai minut kuitenkin laittamaan kollaasin ihannetalvesta. Lumesta ja leikistä.

Huokaus

2009-12-11T09:04:00.000+02:00

Koirat ovat kipeinä. Noppa alkoi niiskuttamaan jo eilen, ja tänä aamuna molemmilla vuosivat nenät ja silmät, aivastelivat jne. Flunssa kaiketi. Se siitä sunnuntaisesta koiratanssista siis. Harmittava juttu, mutta eihän siinä mikään auta, ei sairasta koiraa voi harrastuksiin viedä. Huokaus.

Nyt olisi sitten seuraavana vuorossa videokilpailu. Jos Noppa toipuu ajoissa, ajattelin käyttää kuitenkin Tonttu Torvisen ja meidän tonttuasusteet siinä. Etteivät ihan hukkaan mene. Ja vähän tekisi mieli harjoitella Coconkin kanssa siihen joku tanssi. Tosin se ei vielä kovin montaa liikettä osaa, mutta osallistuminenhan se tärkeintä on, jonkun pitää olla aina se viimeinenkin.

Päivän kuvana, pojan tekemää sinitarrataidetta. Tulitikusta saatte vähän käsitystä teoksen koosta.

Valokuvatorstai 152.

2009-12-10T07:41:00.001+02:00

Valokuvatorstain aihe on tällä viikolla pysähtynyt.